lauantai 28. joulukuuta 2019

Hiljaiseloa, lepoa

Katselen valojani, sytyttelen tulia, katselen niitä illan sinisenä hetkenä. Kudon Lotte- säärystimiä vaaleanpunertavasta langasta, miniän toivomia, mukava tehdä uutta helppoa mallia. Pesen ja silitän lakanapyykkiä. Päivällä hiihtelin vähän kesantopellolla ja kävin katsomassa näkyykö viime kesänä istutettuja kuusentaimia, ei näkynyt lumen alta. Mielessä pyörii päivätorkahduksen uni. Loukkaannuin, kun äiti ei pyytänyt minua siivoamaan remontoitua kotiamme kuten oli pyytänyt sisaruksiani. Suutuin, sanoin Hyvästi ja lähdin ulos. Siellä tajusin, että sitähän hän odottikin. Tajusin, että asuin vieläkin kotona, vaikka olin kai kolmikymppinen. Muistin että ennenkin olen nähnyt samantapaista unta. Siinä oli vielä se ongelma, etten tiennyt yhtään mistä saisin työpaikan ja asunnon, menin vain aina kotiin.Monen iän kysymykset liikehtivät unessa.

2 kommenttia:

  1. Samankaltaisissa fiiliksissä täälläkin. Unet vain ovat kunkin ikiomat.
    Mukavaa, että jaoit joulusi tunnelmia.

    VastaaPoista