Ystävä muisteli jonkun kotiseudulle palanneen kirjoittaneen, että siellä geenit lepäävät. Onko minun geenieni koti tämä varhaisin kotini vai naapurikylän lapsuuskoti? Geenien tai aivorakenteisiin piirtyneiden peruskoordinaattien koti. Elämä Jyväskylän lähiössä on kuin järkiavioliitto; kaikki on hyvin ja toimivaa ja sitä muistuttelee itselleen, mutta jotain puuttuu. Mikä tuntuu kodilta, on vaikeasti selitettävä asia ja joskus yllättäväkin kokemus. Kun aivan uusi paikka tuntuu omalta, siitä löytynevät jotkut tärkeät peruskokemukaet.
Voi tulla kevät, että en pysty enää siirtymään kesäkotiin. Hankin parvekkeen täyteen kukkia ja hoitelen niitä. Serkkuni ilmoitti 80 täytettyään, ettei hän enää viitsi eikä jaksa siirtää huusholliaan kesäksi lapsuuskotiinsa tuohon metsikön taakse, vaikka mies olisi tehnyt kaikki hommat. Hän viihtyy ja lenkkeilee kaupungissaan.
Oli hyvä nukkua viileässä kamarissa ja kuulla hiukan liikehdintää vintistä ja peräkamarista, joihin tytär ja tyttärensä majoittuivat. He tekevät nyt etätoimiaan. Koira nukkui rauhallisesti tuvassa, aamuyöstä siirtyi sänkyni viereen. Tällaiseen voisi vielä tottua. Ruokatilaus sujui helposti, kun kauppias kulki puhelin korvallaan kärryjen kanssa kaupassa ja kertoi, mitä kustakin toiveesta oli tarjolla.
Täällä pääkaupunkiseudullakin on satanut räntälunta koko päivän. Eikä se mitään, lumi sulaa, kostuttelee kasvunalut ja Luonto kiittää. Ikkunasta katsojan taulu täyttyy rauhallisesta sateesta, taustalla vihreään puhjenneet koivut.
VastaaPoistaTäällä ei vielä juuri näy vihreätä, vähän tulppaaninalkuja sekä vuohenputken lehdyköitä, tämän elinvoiman mestarin tämänvuotinen kasvunmerkki.
Poista