tiistai 26. toukokuuta 2020

Heinälatonostalgiaa

Kesä tuli tännekin. Puut vihertyvät heleiksi silmissä, käki kukkuu kaiken aikaa. Kuovi pulisee peltoaukeamalla. Traktorit ovat puuhanneet pelloilla, kevätkylvöt on tehty. Nouskoon sieltä mullan alta hyvä sato.
Kävelin Torpan ohitse kulkevaa pikkutietä Punaaselle nevalle, josta äiti usein kaivaten puhui. Neva oli ainakin jo äidin nuoruudessa  peltoaukeama, jossa hänkin oli ollut paljon peltotöissä.
Muistatteko, miltä käden alla tuntuu auringossa lämmennyt, kuiva hirsi? Minut se vie suoraan lapsuuteen ja heinäpellolle. Mitä sinulle tuo mieleen tyhjä lato? Muistan hikiset, pistelevät heinänpoljennat. Mieli oli kuitenkin hyvä, kun urakka saatiin loppuun. Metsikössä lojui vanhoja työkaluja, kuten hevosen vetämä niittokone. Nostalgiaretki tuli tästäkin.

2 kommenttia:

  1. Muistan...minäkin muistan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Latoja ei enää paljon ole eikä jäljellä oleeviinkaan enää säilötä heinää. Meidän muistoissamme tämäkin on kadonnutta elämänmuotoa.

      Poista