Jotain tulevaa voin nyt suunnitella, muuttoa Torpalle. Tytär, vielä huolellisemmin karanteenissa ollut kuin minä, on luvannut harkinnan jälkeen lähteä minua viemään, ennenkuin koulumaailmasta tulee taas osa heidän elämäänsä.
Vähän työstämistä sekin siirto tarvitsee. Olen aika lailla kotiutunut talvikotiini neljässä talvessa. Täällä on helppoa ja turvallista asustella ja lenkkeilyreittejä löytyy aina vain lisää. Nyt täytyy säätää mieltään sellaiseen moodiin, että pärjää yöt ja päivät syrjäisessä talossa, jossa ei ole lähinaapureita. Vielä voin mennä, muuttaa kesäksi. Pitää alkuun tilata kaupasta ruokatavarat, ettei olisi riskiä viedä koronaa paikkakunnalle, jossa tiettävästi ei ole ollut yhtään tartuntaa.
Sielläkin ruoho alkaa nousta, sipulikukkien päältä pitää ottaa havut pois, linnut konsertoivat lähimetsissä, kurjet ja joutsenet huutelevat suolla kaiken aikaa.
Ihanaa, että sinulla on se Torppa! Sosiaalisen elämän hiljaiseloa se ei tietysti korjaa, mutta luonto ja muistojen tyyssija tarjoaa sekä lohtua että voimille sopivaa askaretta. Aikaansaamisen ilo, vähäinenkin, on nyt kullanarvoista.
VastaaPoista- Tuosta karanteenissa olleiden keskinäisestä tapaamisesta olen ihan samaa mieltä. Järjen käyttö on varmaan sallittu siinäkin mielen hyvinvoinnin nimisssä.
Kuulostaapa hyvältä! Minäkin haaveilen josko kesän aikana voisin viipyä jonkun aikaa vanhimman pojan siirtolapuutarhamökillä. Sattuu vielä olemaan järven rannalla. Ihaaa kesän alkua sinulle siellä torpallasi!
VastaaPoistaKiitos, Ellinoora ja Marjatta! Mieli kääntyy jo sinnepäin, katselee pihamaita ja käy rakennuksissa.
VastaaPoista