torstai 21. toukokuuta 2020

Koronatulkintoja

Pyöräilykohde 
Kuinkahan minä olen kuunnellut koronaohjeita, kun en ole edes kuullut, että riskiryhmäläinen ei saisi liikkua? Olen kuullut yllättävän monen ikäihmisen pysytelleen kotona seinien sisällä ja kunnon rapistuneen. Minä olen lenkkeillyt metsäpoluilla joka päivä, monasti kaksikin kertaa. Korvani torjuivat kai liikkumiskiellon turhana minun oloissani. Muistan kyllä ajatelleeni, että liikkumiskielto koskee maita ja paikkoja, joissa kadulle astuvat ihmiset melkein törmäävät muihin. En minäkään ole mennyt bussiin, vaikka niitä ajoi tyhjänä ohi,  enkä kaupunkikeskustaan enkä muille kuin välttämättömille asioille aamuvarhain, joskus jopa omatekoisen maskin kanssa. Kangistunut kroppa kyllä on, kun kotivoimistelu jää vähäiseksi. En minä kotioloissa käsiäkään pese kaiken aikaa. Jotkut aivan kotioloissa pysyvät käyttävät kotona hansikkaita ja pesevät käsiä joka välissä, vaikka liikettä ulospäin ei ole kuin kauppakassin vastaanotto kerran viikossa.

Riskiryhmäläiset ovat vaaraksi muille, levittävät tautia! Luin jostain tällaisen yleisökommentin ja kuulin kerrottavan tällaisesta tulkinnasta. Siis että ikäihmisten  pitää pysyä kotona, koska he levittävät tautia ja ovat siksi riskiryhmä. Joillakin muillakin on kuullun ymmärtämisen vaikeuksia.

Riskiryhmä alkaa tuntua yhä negatiivisemmalta sanalta. Alun perinkin minua kaiversi epäluottamus siihen, että meitä nyt yhtäkkiä haluttaisiin niin kauniisti suojella, meitä yhteiskunnan kuluerää. Terveydenhoidon resurssien säätely oli selvä tarve. Uskon kyllä, että hallitus ajattelee oikeatakin vanhusten suojelua, mutta puhe meistä yhteiskunnan taakkana on loukannut niin, ettei suojeluhenkeen tahdo luottaa. Meitä suurten ikäluokkien ihmisiä on alusta alkaen ollut liikaa. Tottahan se on, että yhteiskunnan kulut kasvavat vanhusten määrän kasvaessa ja iän lisääntyessä. Siitä puhuttaessa unohtuvat eläkeikäisten aiempi työ ja perintöjen kartuttaminen sekä usein senhetkinen panos lastensa perheiden tukemiseen. Ihmettelen, etten ole kuullut puhuttavan hoitoavun puutteesta tässä tilanteessa. Lienevätkö pikkulasten isovanhemmat alle seitsemänkymppisiä  vai onko se vähän piilotettu asia?
Palvelutaloissa on monenlaisia tulkintoja ja käytäntöjä. Kukaan ei halua syytöstä koronan levittämisestä yksiköissään, mutta inhimillisyys vaatii harkinnan käyttämistä. Jospa siihen on nyt saatu tarvittava lupa. Varovainenhan tämän tuntemattoman tunkeilijan kanssa on edelleen oltava.

Lakaluoman myllyllä

2 kommenttia:

  1. Kulkemisiaan harkitsee edelleen tarkkaan, kun porukka ramppaa kerrostalon rapussa ympari vuorokauden. Myös juoksee, ja keskustelee, huutaa, ahkii, puhkuu ja yskii. Pisarat ja varmaan ne aerosolitkin lentavat, eika ilmanvaihtoa juuri ole. Omasta ovesta ulos meneminen on ollut ja varmaan on suurimpia riskeja, vaikkei siita ole puhuttu julkisesti.
    Ja kun kartasta naki, etta oma kyla on maan toiseksi pahin tartunta-alue; vielakin uusia tatuntoja on raportoitu "tuosta metsan takaa". Ja kun tietaa, etta tartunta aika varmasti = kuolemantauti. Kunto on hyva asia, mutta ei siita haudassa ole iloa.
    Periaatteesta teen kaikkeni, etten joudu osallistumaan aktiivisesti "vaestorakenteen tervehdyttamiseen".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä minullekin tuli tuo mieleen kerrostalossa. Talomme asukkaat ovat kuitenkin pääasiassa ikäihmisiä, joita ei koronan alettua juuri liikkeellä näkynyt. Vältin kuitenkin hissiin astumista. Kyllä riskialueilla varovaisuus on viisautta.

      Poista