Minulla näyttää olevan terassikesä! Istun mökkisaunan kuistilla, olkoon sekin nyt terassi. Pääsin sisareni kyydissä mökkisaareen vuokralaisten välillä.Toimittelin pieniä huoltohommia tyttäreni puolesta (nykyinen omistaja) niin innolla, että piti ottaa nitroa välillä. Ei tahdo muistaa, ettei ole sama kuin ennen. Saunoin rauhallisesti. Sanon, etten mene yksin uimaan, mutta kävinhän minä kuitenkin kaksi kertaa. Vuosikymmenten kultaamaa, muistorikasta ja hoitavaa iloa tämä edelleen on. Saaren viikoksi tai kahdeksi vuokranneille myös mieluista,kun kaikki haluavat tulla ensi kesänä uudelleen. Rakennukset ränsistyvät, mutta maisema pysyy.
Elämä tuo ikäihmisellekin monia muutoksia. Yksin jäätyäni asutan kahta kotia, kesällä syntymäkotiani Etelä-Pohjanmaalla ja talvipesää Jyväskylässä. Olen kokenut, mitä menetykset,yksinäisyys,sairaus ja siitä toipuminen ihmiselle merkitsevät. Nöyrin mielin opettelen elämään yksinäni ja koetan luottaa elämään. Haen ilonaiheita ja mahdollisuuksia, joita vielä on. On tärkeätä nauttia niistä juuri nyt, kuten luonnon rytmistä,ystävistä, jumpparyhmistä, käsitöistä ja pienen lapsenlapsen elämänilosta.
torstai 30. heinäkuuta 2020
Saunaterassilta
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti