On vähän outo olo, aloillaan pysyvä, toimeton, odottava, niinkuin muutaman kerran, kun olen odottanut ratkaisevaa viestiä sairaalasta. Tulee mennyksi entistä enemmän pitkäkseen. Ei huvita siivota, ulkonakin on kylmä tuuli, otin kuivuneita maalausvälineitä esiin, mutta panin takaisin laatikkoonsa. Purin liian isot lapaset ja tein pienemmät, ei ole muuta lankaa. Tähän aikaan ei ole pihalla tekemistä. En tunne ahdistusta, mutta heräilen yöllä enemmän. Ei arvaa kutsua tai mennä kyläänkään, kun voisi tulla epäily taudintuojasta. Iäkäs sukulaisnaapurini on sydänosastolla, käyn tyhjentämässä postilaatikon. Syön taas jotain, housunkaulus kiristää. Aurinko kyllä paistaa ja ohut lumi kimaltelee.
Kuinka tässä oikein elellään lähikuukaudet? Täällä maalla olemisessa ero ei ole suuri, mutta kaikki harrastuspaikkani on suljettu uimahallia myöten, mitä teen kaupungissa? Tänne en voi jäädä, kun on keskiviikkona lääkäri ja juuri ostettu lääkesatsini on kaupungissa. Olen avannut television päiväsaikaan, mitä en ole tehnyt aiemmin ollenkaan. Uusintoja näyttää paljon olevan. Olen tietysti katsonut koronatiedotteita ja uutisia. Ei niitäkään ole hyväksi jatkuvasti seurata. Katsoin suomalaista elokuvaa, oli nostalgisia harmaita hirsirakennuksia, vanhanajan pulpetteja, hevosen perässä heinäkuorma, aivan mukava filmi. Merkillinen ohjelma on Astral-Tv. Oletteko katsoneet? Tarot-kortteja,energiahoitoa, astrologisia ennusteita antavia ystävällisiä naisia, joille ihmiset soittavat suoraan lähetykseen tai muutoin maksulliseen puhelimeen. Kauan en jaksanut katsoa, mutta asianharrastajia riittää siis monien ihmisten ammatinharjoitukseen asti.
Kuinka kaikkien karanteenissa tai muuten kotona pysyttelevien aika kuluu? Tv pitkin päivää, ulkoilua, netissä oleilua? Toivottavasti kirjastot pysyvät auki. Ehkä jotkut löytävät jotain aivan uutta. Jotkut eivät ehkä huomaa juuri eroa. Minulla on kuitenkin jotenkin hämmästyneen lamaantunut olo.
Meitä täällä kotona on kaksi, ei ole vielä tullut mieleen, mitähän tekisi. Elämä tuntuu jatkuvan samalla rytmillä kuin ennenkin. Vähensimme jo vuodenvaihteessa vakiryhmiämme tästä tietämättä, niin nyt ei ole tarvinnut kuin muutamasta ystävätapaamisesta ja tädin luona käynneistä luopua. Lapsenlapsien kanssa mennään tilanteen mukaan; jos kummassakaan osoitteessa ei ole oireita, tavataan normaalisti. Sen olen huomannut, että on soiteltu enemmän ja whatsupin ystäväryhmän kesken viestejä tulee laitettua tiheämpään.
VastaaPoistaEilen hain kirjastosta lisää luettavaa ja illalla etsittiin netflixiltä uusi sarja.
Yksin asuvalla saattaa tulla orpo olo, jos ei voi liittyä tuttuihin porukoihin, joissa ehkä on tottunut käymään.
Voi olla monellakin orpo olo, jos tätä jatkuu kuukausia. Niinkuin varmaan jatkuu.
PoistaHämmentävää, kun todellakaan ei voi ennustaa kauanko tämä poikkeustila kestää. Kahden viikon karanteeni ei reissusta palattua tunnu oikein miltään, jos miettii heitä (meitä) jotka terveystilanteensa vuoksi joutuvat välttelemään normaaleja tapaamisia ja menoja ties kuinka kauan.
VastaaPoista"Ihmisellaä on tässä avaruudessa kusiaisen valtuudet." Veikko Huovisen lause jostakin hänen kirjastaan tuli mieleeni.
(Luin poikieni isoisälle usein Huovisen kirjoja, kun hän ei itse enää nähnyt lukea.)
Kusiaisen valtuudet on pandemiaan, mutta onneksi omaa karanteenioloa voi helpottaa itselle tutuin keinoin. Minulle tuli hieno saunailta, kun viitsin lämmittää ulkosaunan.
Poista