keskiviikko 25. maaliskuuta 2020

Yöajatuksia

Olen ollut tähän asti merkillisen huoleton. Ehkä minulle tuli oman sairastelun myötä "rokotus" laajaa huolestuneisuutta vastaan. Eilen alkoi kuitenkin huoli nousta Uudenmaan sairastumislukujen myötä. Yöunet kaikkosivat. Ei varmaan pitäisi jakaa synkimpiä yöajatuksiaan, mutta ehkä niitä on muillakin.
Miten käy, jos osittain työpaikoillaan kulkevat, Helsingissä asuvat poikani ja vaimonsa sairastuvat molemmat vakavasti, kuka hoitaa lasta? Mietin, että minun pitäisi lähteä apuun. Toinen mummo on nuorempi ja voisi elää vielä pitkään lapsenlapsen tukena.
Vähitellen huoli tulee lähemmäs, menetykset koskevat yhä useampien läheisiä ja tuttuja  eri muodoissa, usein taloudellisina. Tulevat veronkorotukset tai eläkkeenalennukset verottavat aikanaan jokaista.
Merkillistä on ajatella, että tämä probleema on maailmanlaajuinen. Se tuo myös mieleen raamatulliset vitsaukset.
Tietty kriittinen ajatuskin kytee mielessä. Mitä suorasanaisesti tarkoittaa huoli riskiryhmistä? Eiköhän se varsinaisesti ole huoli terveydenhuolloin tukkeutumisesta, onhan se selvää. Yhteiskunnallisesti olisi suurta hyötyä, jos suurten ikäluokkien rivit merkittävästi harvenisivat. Se auttaisi maan taloutta tasapainoon koronan jälkeen. Nyt pitäisi tämä harveneminen vain saada sujumaan porrastetusti.
Tuntuuko kamalalta, että sanon tämän ääneen, levitänkö ahdistusta?
Niin taisi käydä, ellei näitä ajatuksia jo ole mielessä ollut. Ahdistusta tässä syntyy, mutta sitä pitää lievittää keinoin, joita itsekukin löytää ja mitkä ovat nyt mahdollisia. Jos tarvitsee ajatella vain itseään, kotona pysyminen ei ole vaikea konsti. Huoli muista on vaikeampi hallita. Siihen tarvitaan paljon rukousta:
“Älkää olko mistään huolissanne, vaan saattakaa aina se, mitä tarvitsette, rukoillen, anoen ja kiittäen Jumalan tietoon. Silloin Jumalan rauha, joka ylittää kaiken ymmärryksen, varjelee teidän sydämenne ja ajatuksenne, niin että pysytte Kristuksessa Jeesuksessa.”
– Fil. 4:6-7


Minulle ulkoilu on aina ollut terapiaa. Aina näkee tai kuulee jotain kaunista tai kivaa; kauniita pilviä, jäniksen, joutsenparin keväthuudon, auringossa sulavan jäisen kiven kimalluksen, virtaavaa vettä. Saa happea ja valoa. Vesi, valo, lämpö, pian näkyy myös maasta nouseva vihreä elämä.


Minua nauratti tämä ystävältä saatu tervehdys. Kootaanko meitä tässä karanteeniin, jos ei muutoin uskota?

5 kommenttia:

  1. Kyllä tässä monenlaisia huolia nousee mieleen. Melkein en pysty edes kuvittelemaankaan, mikä on nyt tilanne Intiassa, jossa viime yönä astui voimaan kolmen viikon kotoa poistumiskielto. Jos maailmassa on n.100 miljoonaa koditonta mikä on se "koti" mistä nämä eivät voi poistua? Enin osa noista miljoonista on varmaankin juuri Intiassa.
    Niin ja pakolaisleirit. Mihin unohtuivat ne 175 pakolaislasta, jotka oli luvattu hakea Suomeen?
    Keskimäinen poikani on par aikaa sairaslomalla nilkan murtuman vuoksi. Muu porukka töistä lomautetaan perjantaina. Koko pulju pannaan kiinni. Osalla muilla työntekijöillä pienet lapset jne.
    Voi tätä meidän maailmaamme tässä kurimuksessa!

    VastaaPoista
  2. Kopioin muistikirjaan 70-vuotiaita koskevan ukaasin samana paivana kun se julkaistiin. Ja peraan oman selitykseni, mita se on: "Pysy kotonasi. Jos sairastut, saat kuolla." Öiset ajatuksesi ovat vakavia, mutta luen mieluummin niita kuin pakkopositiivisia bloggareita, jotka keksivat nytkin tilanteen hyvia puolia. Tyylitönta.
    Ole rauhallisin mielin poikasi perheen suhteen. Kylla taalla on mahdollista liikkua jopa saamatta virusta, jos varoo ja varsinkin jos on oma auto. Olen karannut metrolla apteekkiin ja kaupassakin kaynyt. Ihmisia on normaaliin verrattuna perin harvassa.
    Fundeerattavaa kylla riittaa. Oli pakko hakea paketti ja kuitata postin nayttöön ja ajatella, mihin kaikkeen tulin koskeneeksi, kun en ollut harkinnut miten hanskojen kanssa olisi viisainta toimia. Googlailin sitten pitkan tovin koronaa ja pintoja.
    (Nappaimistoni koukuttelee, mutta porukka on oppinut lukemaan tekstejani.)
    Paula

    VastaaPoista
  3. Kiitos kommenteista! Ajattelen kyllä, että huoliajatus on parempi päästää esille kuin käyttää energiaa sen torjumiseen. Lohdun sana on aina hyvä kuulla. Liikaa ei kannata ongelmia lietsoa esim. tulevaisuudesta, kun kukaan ei tiedä, miten tämä etenee. Mielen tasapainoilua tarvitaan ja muidenkin asioiden harrastamista kuin kokopäiväistä koronatiedotusten ja mielipiteiden seuraamista. -Me voimme onneksi suojautua kotiimme, mutta ruuhkakatujen kodittomat ovat suojattomia.

    VastaaPoista
  4. Meitä oli liikaa neuvoloissa, kouluun menossa, opiskelemaan pyrkimässä, töihin hakemassa, eläkeläisiä ja nyt on kauhuvkuvana, että täytämme sairaalat, eivätkä nuoremmat ( tärkeämmät) potilaat pääse hoitoon! 😞.
    - Koetetaan nyt sitten pitää yllä kaunista ajatusta, että meitä suojellaan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämähän se on meidän osa ja hiertää tässä viestinnässä.pi

      Poista