Olemme aivan uudenlaisessa tilanteessa. Tieto tosiasioista muodostuu ja avautuu hitaasti ja niiden tajuaminen vielä hitaammin. Terveyskeskus perui tämän päivän vastaanottokäyntini, eilen ainakin olin itse vielä menossa. Kirjoja ei voi palauttaa eikä lainata eikä lähteä lapsenlapsen syntymäpäiville. Tuntuu hankalalta tuottaa toisella ihmisellä kauppatavaroita, kun on tottunut itse kaupassa katselemaan. Tytär olisi käynyt, mutta kävin siis kaupassa ja apteekissa, heti aamulla niinkuin S-ryhmä ohjeisti. Tai kävin kyllä ensihätään illallakin, kun tulin näihin maisemiin. En ole jotenkin osannut olla erityisen huolissani pandemiasta, varmaan sekin tapahtuu, kun vaara konkretisoituu lähelle. Tarttumistavat eivät ole aivan selkeästi tiedossa. Uutta tietoa on, että virukset säilyisivät ilmassa jopa tunteja. Ihmisillä on moninaisia kontaktiverkostoja, joiden kautta virus voi kulkeutua eteenpäin. Miksikähän emme käytä hengityssuojaimia, eivät edes kaupan kassat?
Jos japanilaisten tieto vanhan flunssavirus Aviganin tehosta sairauden alkuvaiheessaon totta ja lääkettä olisi saatavilla, pitäisi kaikkien oireita tuntevien päästä lääkäriin heti. Nythän terveysasemille ei saa soittaakaan ennenkuin henkeä ahdistaa pahasti. Kukaan ei tätä prosessia tunne, sitä pitää oppia pikku hiljaa.
Nyt olen aivan suosiolla sisätiloissa, kun on vähän kurkku kipeä ja nenä tukossa. Eiköhän se ole jotain tavallista flunssanalkua, torpalla oli aika viileätä.
Ajan mittaan näkyy, miten tämä sulkuelämä alkaa vaikuttaa ja miten reagoimme pandemian eri vaiheissa. En ymmärrä tuota muissakin maissa ilmenevää vessapaperin hamstrausta. Eihän ainakaan Suomessa paperista ole puutetta. Taloudelliset seuraukset näkyvät monessa paikassa heti. Kampaamo oli pimeänä, uusi ravintola samoin. Poikkeustilanteen vaikutukset ovat arvaamattoman moninaisia.
Ihailen hallituksemme jämäkkyyttä ja selkeätä viestintää. Lueskelin taas sota-ajan säännöstelystä ja selviytymiskeinoista. Valmiuslaki sisältyi silloin sotatilaan. Tuntuu, että hyvin silloiset päättäjät saivat tehdyksi laajat rajoitustoimet ja ohjatuksi niukat ruokavarannot sotilaiden ja kotirintaman tarpeisiin. Tiukkaa oli, ihmiset venyivät uskomattomasti ja sodan paine oli päällä koko ajan. Silloin keksittiin huikeasti selviytymiskeinoja, vaikka pesuaineiden, kahvin tai kenkien puutteeseen. Pärjäisimmekö me vastaavissa haasteissa?
Löysin sentään keinon kirjastosulkuun. Luin vasta nyt, kuinka kirjaston e-kirjoja voi lukea ja nyt on aikamoinen kirjasto auki.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti