Ystävätär soitti pyhäaamuna ja kysyi lähtisinkö kotikyläni Kauhajärven kirkkoon. Tottahan toki lähden. En ole ollutkaan messussa puoleen vuoteen. Tämä taitaa olla syvimmin kotikirkkoni, vaikka onkin eri rakennus kuin lapsuudessani. Ensimmäinen kyläkirkko paloi vuonna 1982. Samalla paikalla, joskin eri suuntaan on nykyinen kaunis ja valoisa kirkko. Tuosta ovesta ovat viimeisen kulkunsa kirkkomaalle saaneet äitini, veljeni ja tätini.
Messun jälkeen sain käydä uimassa ja kierrettiin järvi. Kurkistelin näkyykö tyhjillään olevissa entisissä naapureissa autoja. Myllypellon pihalla näkyi kaksi autoa, sinne on siis tultu. Sillä pihalla on monet leikit leikitty. Kirkkoretken päätteeksi syötiin uunissa sillä aikaa kypsynyttä uunipuuroa marjakiisselin kera sekä poimittiin autoilevalle ystävälle mukaan vadelmia ja viinimarjoja. Oli minulle sopiva kesäretki, kiitoksia!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti