Elämä tuo ikäihmisellekin monia muutoksia. Yksin jäätyäni asutan kahta kotia, kesällä syntymäkotiani Etelä-Pohjanmaalla ja talvipesää Jyväskylässä. Olen kokenut, mitä menetykset,yksinäisyys,sairaus ja siitä toipuminen ihmiselle merkitsevät. Nöyrin mielin opettelen elämään yksinäni ja koetan luottaa elämään. Haen ilonaiheita ja mahdollisuuksia, joita vielä on. On tärkeätä nauttia niistä juuri nyt, kuten luonnon rytmistä,ystävistä, jumpparyhmistä, käsitöistä ja pienen lapsenlapsen elämänilosta.
torstai 13. elokuuta 2020
Siankärsämö ja muuta satoa
Nyt saa kyllä marjastaminen riittää, kunnes puolukka on syyskuun loppupuolella kypsää. Toista kuukautta on käsitelty mansikkaa, mustikkaa, vadelmaa. Polvikin on oireillut hankalissa ryteiköissä kulkiessa. Muutakin pikku satoa voi pihalta nyt hakea; perunaa, persiljaa, lipstikkaa, ruohosipulia, salaattia, krassinkukkia. Kesäkurpitsan taimet tuottavat tänä kesänä hyvin. Hellalla on juuri tulossa kasviskeitto, johon pilkkosin hyvän kourallisen yrttejä.
Uudempi kiinnostuksen kohde on SIANKÄRSÄMÖ, jolla on pitkä rohtovaikutusluettelo ja varoitus, ettei sitä saa jatkuvasti käyttää. Jätin keskellä kuivaa etupihaa siankärsämötarhan, josta joskus haen teeaineksia. Tee on aika hyvän makuista.Jospa se vaikka parantaisi ääreisverenkiertoa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti