Tuli mieleen, onko tällä yksinololla jokin tarkoitus? Onko kaikella tarkoitus? Monet elävät niin, että hakevat kaikelle tarkoituksen, kristityille se on kirkkainta. Kun nuorena päättää lähteä mukaan uuteen toimintaan, jossa sitten tapaa tulevan puolisonsa, nousee tarkoituksen tuntu. Synnytyskivun kestää paremmin, kun tietää sen tarkoituksen. Onko tässä iässä enää millään jotain tarkoitusta, joka myöhemmin ilmenisi? Onko tämä jatkuva yksinolo rangaistus synneistäni tai hyvitys jostakin? Koetus, jonka kestettyäni olen kypsempi ihminen tai osaan jatkossa toimia paremmin, ymmärtää enemmän? Vai onko tämä
tila, jossa nyt vain ollaan; perheaika takana, työkuviot takana, parisuhdeaika ohi, jääty odottamaan lopun kuvioita ehkä vuosikymmeniksi? Koko maailma viruksen saastuttama kupla, jossa kukin pyrkii säilymään oman kuplansa sisällä, karttaen muita, tietämättä onko tilanne pysyvä, toivoen että se on ohimenevä, kantaen eksistentiaalista ahdistusta. Tilanne on monille nuorille kestämättömän tukala, monen perheen riitaisan ahdistuksen sisällä pelottava, muutoinkin yksinäisille vielä ankeampi kuin tavallisesti, paikkaan sidottu olotila. Voiko tällä vitsauksella olla jokin tarkoitus, että ihmiset muuttuisivat, että maailma pelastuisi? Kuka uskoo?
Oloni koheni äkillisesti, kun tytär soitti että tulisi käymään, ovat olleet yli viikon suunnilleen karanteenissa. Katoin jo teekuppeja pöytään.
Mikä meille riittää tarkoitukseksi?
VastaaPoistaNiin varmaan tätä korona ajan velkaa maksetaan pitkään. Nuorilla työikäisillä ja ikä ihmisillä huolia kasaantuu. Tätä blogia lukiessa ja kun vaivoja tuli on saanut miettimään asumista. Yhteisö asuminen oli tässäkin esillä. Se sopii jollekulle. Työvuorot ja välillä yhteiset illalliset. Mutta ei tunnu omalta. Yksin on oma olo vaikka sitten ehkä sitä on joskus liikaa. Korona sulkujen jatko eipä muu auta kuin elää näin. Merkityksellisyys ehkä nyt on liian vähän kohtaamisia. Kuplassa tiedän olevani kun kaikkea en mieti. Ihan se että tätä voi lukea niinpä tuo näkökulma melko vieras asia. Ja aina vaan tulee palattua. Terv P
VastaaPoistaTaas ollaan mietitty samaa asiaa! (Miten se olikaan se sinun teemasi: yksityinen on yleisintä) Minä olen ajatellut, että tämä koronaeristäytyminen tuo näkyviin sen oman elämän merkityksettömyyden, joka oikeasti vallitsee ja on vallinnut aina, mutta sitä ei ole ehtinyt havaita, kun on ravannut menosta toiseen maailmalla. En ole pitkästynyt, en ole ahdistunut, en kärsi. Aika (kuten aiemmin todettiin) kuluu nopeasti ja hauskasti, koska olen alkanut harrastaa useampia mieluisia kotiharrastuksia, joille aiemmin ei ole ollut aikaa. Mutta on tämä sellaista ajan kuluttamista. Maailma ei muuttuisi miksikään, vaikkei minua olisi täällä kuluttamassa aikaani. Keväällä koronan alkaessa pidin huolta, että otin yhteyksiä ystäviin ja tuttaviin, mutta sitten ajattelin, että olen liian tunkeileva ja että otan yhteyttä vasta, kun ystävät välillä ovat itse ottaneet yhteyttä minuun. Kaksi kertaa puhelin on kesän jälkeen soinut: kerran joulukuussa ja kerran tammikuussa. Ja vaikka nämä harrastukseni tuottavat minulle iloa, niistä mikään ei tuota mitään oikeasti tarpeellista, päinvastoin lisäävät turhaa tavaraa maailmaan, vaikka käsityötä ovatkin (onneksi osa harrastuksistani ei tuota mitään materiaa!) Mutta tämmöistä tämä nyt on. Koen että elämäni merkitys tällä hetkellä on se, että toimin niin, että pysyn positiivisella mielellä, puuhaan sellaisia asioita, jotka ovat mukavia minun mielestäni ja järjestän nämä pienet nurkkani sellaisiksi, että niiden katseleminen ja niissä eläminen tuottaa itselleni iloa. Kenellekään muulle ihmiselle kuin itselleni minulla ei ole merkitystä.
VastaaPoistaVaatii rohkeutta katsoa olemassaolonsa merkitykseen tai sen puuttumiseen. Moni eläkeläinen on kokenut itsensä niin turhaksi, että päättää itse päivänsä.Tunsin yhden sellaisen hyvänpäiväntutun. Iloisen näköinen punaposkinen pappa samalla kadulla, kirjoja rollaattorin kyydissä,vaihdettiin aina muutama sana. Sitten häntä ei näkynyt.Oli sitonut muovipussin päähänsä ennenkuin kauppa-apu tuli.
VastaaPoistaMiten me sadattuhannet muut ikäihmiset kodeissa tai hoivakodeissa? Ehkä jokainen ajoittain hakee vastausta oman elämänsä tarkoitukseen ja merkityksellisyyden kokemiseen. Voi olla juuri noin, että koronaeristys tekee tilaa tällaisille kysymyksille. Vastaukset lienevät yksilöllisiä. Jos ajan viihtyisän kuluttamisen muodot eivät riitä, voi tulla toiminnan motiivina mieleen,että aiheuttaisi yhteiskunnalle mahdollisimman vähän kuluja, omaisille vähän vaivaa. Ehkä kaikki eivät mieti tämmöisiä koskaan, hyväksyvät passiiviväestön osansa ansaittuna aikana. Varmaan useimmille ihmissuhteissa eläminen tuo merkityksen. On kuitenkin aivan yksinäisiä tai omasta tahdostaan erakkoja, joilla voi olla oma mielekkyyden tuojansa.
Tarkennusta: Kun kirjoitin "että yhteiskunnalle tulisi mahdollisimman vähän kuluja" - ajattelin motiivia pitää itsensä hyvässä kunnossa ja omatoimisena. Tekstistä voi saada käsityksen, että tarkoitin elämänsä lopettamisen motiivia. Voihan joku niinkin ajatella.
VastaaPoista