No aamu meni tänään pitkäksi, kun valvoin yöllä ja nukuin uudelleen puoli yhdeksään. Aamupalan jälkeen taas makailin puhelin kädessä ja luin monia lehtiä ja uutiskanavia ja vähän Facebookiakin. Sitten vasta puin ja petasin, kello oli jo puoli 11. Olen kai melkein yhtä paljon puhelin tai iPad kädessä kuin nuoriso, kun aina on jotain etsittävää. Tein koronatukastani kaksi pientä saparoa, otin kuvan, ehkä lähetän pienelle lapsenlapselle. Puin samantien ulkovaatteet ja vein postilaatikkoon yhden nimipäiväkortin. Saman tien tein pienen happilenkin kylmässä viimassa. Tuuli lennätti lunta, piti vetää huivi kasvoille. Sitten laitoin ruokaa, perunoita, porkkanaa, salaatteja, savulohta.
Sitten menikin aikaa, kun soitin yhden lehden laskusta. Sen pitäisi olla e- lasku, mutta ei edelleenkään ole, taas tuli paperilasku, josta Omaposti kuitenkin kertoi, että se on peruttu. Soitin lehteen, uusi laskutushenkilö ei osannut vastata. Hän sanoi selvittävänsä, ja soitti hetken päästä. Hän oli edelleen enemmän pihalla kuin minä, neuvoi turhia toimia. Kirjoitin pankkiin, näkevätkö he, miksi e- lasku ei toimi, ei ole vastattu vielä. Kaikki muut vakiolaskuni ovat e-laskuina ja osaan sen kyllä tehdä. Miksi lasku oli Omapostissa peruttu? Seuraava lasku oli se viimeviikkoinen DNA- lasku, joka on peruttu, mutta sitä ei ollut Omapostissa merkitty perutuksi. Sekaannus? Ei nämä oikeasti haittaa, saan laskut maksuun, mutta systeemit Suomessa yleensä toimivat. Sitten tuli DNA:lta viesti, että voisin itse vaihtaa pian päättyvän puhelinliittymäni ( Torpan murtohälyttimessä) halvempaan tarjoukseen jatkossa. Kirjauduin ja löysin oikeat jutut ja onnistuin, hyvä minä. Olen kyllä oppinut nettiasioissa yhtä ja toista, mutta silti kaikki nettijuttuni ja tilaukseni ym sisältävät nolon paljon klikkauksia ja hakuja edestakaisin, aikaa kuluu.
Mitä sitten? Tytär soitti tämän päivän kuulumisia. Tutkin netistä lapsenlapsen tulevia kouluvaihtoehtoja ja kulkureittejä, kommentoin Facebookissa, luin viimeisiä koronauutisia.Luin myös adrenaliinista, jonka vaikutukset minussa tuntuvat voimistuneen. Piti palata pieneen beetasalpaaja-annokseen. Olo ilman sitä olisi jotenkin vapaampi, mutta siitä seuraa iltaisin sykeongelmia. Viime aikoina olen taas harrastanut vähän sukututkimusta. Selvitin yhden isotädin elämänvaiheita ja löysinkin. Siinä tunnit hurahtavat.
Nyt on kello kolme, aurinko paistaa, lunta on paljon, kuusenlatvat ja lipputanko heiluvat, siitä näen tuulen. Ai niin, unohdin sen nettiluennon klo 14, olisi ollut napajäätiköistä. Ei mitään tekemistä, ja silti unohtaa.
Moni odottaa koronarokotteita ja koronavapautta kuin kuuta nousevaa. Minä varaudun siihen, että mutkia voi tulla matkaan. Näissä nyhräyksissäni minä kuitenkin aikani kulutan, eivät päiväni siitä ratkaisevasti muutu. Paitsi Helsinkiin voisin matkustaa ja lähtisinkin heti kun voin. Ja toki ihmisiä haluaisin tavata.
Minä taidan odottaa enemmän kesää. Ajatelkaa, onko vielä joskus avojalkalämmintä, maa puskee vihreää, linnut sirkuttavat joka puolella, käki kukkuu ja kukkuu, varhainen aamuaurinko lämmittää portaat! Ja virus on poissa, ainakin mennyt piiloon.
Ajan kuluminen on minunkin mielestäni jotenkin muuttunut. On olo kuin karusellissa. Just oli aamu ja kohta taas ilta. Mitään en ole saanut aikaiseksi. Mielestäni. Imuroin ja siivoan kotiani aina vaan harvemmin. Kannattaako hiuksiakaan pestä yhtä usein kuin ennen? Ikävöin perhettäni ja ystäviäni.Jos ei Emmausta olisi, olisin vieläkin pahemmin pulassa.
VastaaPoistaSaman olen huomannut, että aika tuntuu kuluvan ihan käsittämätöntä vauhtia. Koskaan pimeä aika ei ollut niin lyhyt kuin tänä talvena kun olen kököttänyt vain kotona turvassa. Olen tullut siihen päätelmään, että tapahtumat laajentavat mieltä ja aikaa: ennenkin viikonloppu tuntui matkalla paljon pidemmältä kuin kotona vietetty, kun kokemuksia tuli reissussa niin paljon. Nyt kun toistaa yhtä ja samaa, aika supistuu ja päivä humpsahtaa iltaan aivan uskomattoman äkkiä. Ei totisesti ehdi aika tulla pitkäksi! Jouluaikakin on tuntunut yleensä hyvin pitkältä ajalta, kun on ollut vierailuja, valmistelemista ja erilaisiin joulutapahtumiin osallistumisia. Tämä koronajoulu meni ohi ennen kuin oli alkanutkaan.
VastaaPoistaAjatella, etten olekaan ainoa, joka tuntee näin. Hyvää analyysiä, että tapahtumat laajentavat ja tapahtumattomuys kutistaa mieltä ja ajan kokemusta. Luulisi päinvastoin, että aika käy pitkäksi. Jollain se täyttyy, mutta on vaikea muistaa millä. Minäkin olen ajatellut että riittäisikö yksi tukanpesu viikossa. Ja miksikähän laitan papiljotit pesun jälkeen (vanhanaikaisesti), kun ei kukaan näe minua ilman myssyä. Laitan kuitenkin. Itse voi vahingossa vilkaista peiliin.
VastaaPoista