Tein syntymäpäivänäni lapsenlapselle kertomuksen niistä seitsemästä vuosikymmenestä, joita olen vanhempi kuin hän, kymmenvuosittain päätapahtumat. Katsellessani videota en ollut tunnistaa itseäni: harmaantunut, löystynut, valahtanut naama ja pää siinä puhui.
Niinhän se elämä vierii, kaikki aluksi kukoistanutkin hiipuu ja haalistuu, ränsistyy, painuu maata kohti, lopulta uupuu pois. Vaikea ajatella, että eloisa, energinen pikkutyttökin on siinä samassa ajan virrassa kuin minä ja tulppaanit.
Hieno kiteytys!
VastaaPoistaKiitoksia. -
PoistaJatkoa juttuun. Mietin hetken ennen videon lähetystä, laittaisinko meikkiä ja tekisin uuden esityksen, mutta totesin samantien turhaksi. Ei lapsi ainakaan huomaisi eroa eikä kukaan muukaan. Itsensävärityspussi vanhenee kaapissa.