Elämä tuo ikäihmisellekin monia muutoksia. Yksin jäätyäni asutan kahta kotia, kesällä syntymäkotiani Etelä-Pohjanmaalla ja talvipesää Jyväskylässä. Olen kokenut, mitä menetykset,yksinäisyys,sairaus ja siitä toipuminen ihmiselle merkitsevät. Nöyrin mielin opettelen elämään yksinäni ja koetan luottaa elämään. Haen ilonaiheita ja mahdollisuuksia, joita vielä on. On tärkeätä nauttia niistä juuri nyt, kuten luonnon rytmistä,ystävistä, jumpparyhmistä, käsitöistä ja pienen lapsenlapsen elämänilosta.
perjantai 12. helmikuuta 2021
Valkea maailma
Yllättäen todellistunkin nyt Torpan pirtissä. Sanon, että todellistun, kun ajatuksissani käyn täällä joka päivä. Naapuri tarjosi kyytiä ja hetihän olin valmis. Koronan kannalta kyllä vähän riskinottoa. Piti tulla katsomaan, ovatko vesijohdot sulana (ovat), kastelemaan rönsyliljaa(elossa), asentamaan uuden nettiliittymän simkortin (vaikuttaa hitaammalta kuin entinen), laittamaan uusia ledlamppuja palaneiden vanhojen tilalle, lämmittämään tupaa (kaasulämmitin on nopea, hella myös). Ja ennen muuta katselemaan omaa ympäristöäni ja auringon viiruja puitten takaa, ihailemaan puhdasta lunta, hengittämään raikasta ilmaa, olemaan tässä kodissa, lepäämään tässä rauhassa. Luonto on täällä niin vahva, kun omien rakennusten lisäksi ei näy mitään rakennettua. Kohta menen lapioimaan lunta portaiden ja puuvajan edestä. Kylänmies on kyllä aurannut tien ja keskipihan.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti