Tein syntymäpäivänäni lapsenlapselle kertomuksen niistä seitsemästä vuosikymmenestä, joita olen vanhempi kuin hän, kymmenvuosittain päätapahtumat. Katsellessani videota en ollut tunnistaa itseäni: harmaantunut, löystynut, valahtanut naama ja pää siinä puhui.
Elämä tuo ikäihmisellekin monia muutoksia. Yksin jäätyäni asutan kahta kotia, kesällä syntymäkotiani Etelä-Pohjanmaalla ja talvipesää Jyväskylässä. Olen kokenut, mitä menetykset,yksinäisyys,sairaus ja siitä toipuminen ihmiselle merkitsevät. Nöyrin mielin opettelen elämään yksinäni ja koetan luottaa elämään. Haen ilonaiheita ja mahdollisuuksia, joita vielä on. On tärkeätä nauttia niistä juuri nyt, kuten luonnon rytmistä,ystävistä, jumpparyhmistä, käsitöistä ja pienen lapsenlapsen elämänilosta.
tiistai 23. helmikuuta 2021
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Hieno kiteytys!
VastaaPoistaKiitoksia. -
PoistaJatkoa juttuun. Mietin hetken ennen videon lähetystä, laittaisinko meikkiä ja tekisin uuden esityksen, mutta totesin samantien turhaksi. Ei lapsi ainakaan huomaisi eroa eikä kukaan muukaan. Itsensävärityspussi vanhenee kaapissa.