Elämä tuo ikäihmisellekin monia muutoksia. Yksin jäätyäni asutan kahta kotia, kesällä syntymäkotiani Etelä-Pohjanmaalla ja talvipesää Jyväskylässä. Olen kokenut, mitä menetykset,yksinäisyys,sairaus ja siitä toipuminen ihmiselle merkitsevät. Nöyrin mielin opettelen elämään yksinäni ja koetan luottaa elämään. Haen ilonaiheita ja mahdollisuuksia, joita vielä on. On tärkeätä nauttia niistä juuri nyt, kuten luonnon rytmistä,ystävistä, jumpparyhmistä, käsitöistä ja pienen lapsenlapsen elämänilosta.
tiistai 14. marraskuuta 2017
Korvaperäistä
Sellaistakin hiukan löytyi, siis asentohuimauksen väläystä lääkäritädin kääntelyssä. Pahoinvointilääke toi heti ruokahalua. Verenpaineen alhaisuutta voi vähentää jättämällä pienen beetasalpaajan pois, sanoi sydänosaston lääkäri, ja ottaa jos tuntuu tarvitsevan. Yöllä paine meni lähelle viittäkymmentä ja herätti minut.Gastroskopiaan tehtiin lähete. Joutunen sen siirtämään, kun gardiologin mukaan nyt ei voi ottaa koepaloja verenohennuksen takia. Kyllä tämä kai aikamoista elimistön säätöä nyt on, kun on monia uusia ja outoja asioita ja lääkkeettömänä eläneellä lääkearsenaalia. Eiköhän tämä ala rauhoittua hiljalleen. Ei tässä hätiä mitiä. Hyvin tällä paikkakunnalla on kyllä päässyt lääkäriin. Sydänperäistä kun on mukana, niin pääsee.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti