-Sinä kuulut onnekkaisiin, sanoi tänään sairaanhoitaja, joka vieraili Promeq- ryhmässämme puhumassa uniasioista. Onnekas, koska pääsin ajoissa avun piiriin. Toisin käyminen ei ollut kovin kaukana.
Viiden naisen ja kolmen miehen ryhmämme lounasti Vanhan Fredan tunnelmallisessa salissa. Kerroimme jo kysymättä kuulumisiamme toisillemme. Monella oli sairausasiaa pinnalla, mutta myös matkoja, konsertteja, retkiä, vitsejä. Yksi stressasi jo sukujoulun laittamista.
Promeq on siis yksin asuvia ikäihmisiä tutkiva monen yliopiston projekti. Tänään oli kolmas ryhmätapaaminen, kaksi vielä jäljellä. On mukava tuntea edes muutamia ihmisiä kaupungista. Minulle riittää ryhmässä tapaaminen, vaikka turvallista käsivarttakin tarjottaisiin. Yleensä ikäihmisryhmät ovat naisryhmiä. Niissä on etunsa.
******
Yritin muutama viikko sitten tutustua kerrostalossa käytävällä vastapäätä asuvaan hentoiseen naisihmiseen, minua vähän nuorempaan varmaankin. Olen nähnyt hänen vilahtavan ovestaan sisään. Olimme samalla bussipysäkillä. Bussissa menin hänen viereensä istumaan. - Mehän ollaan naapureita, sanoin. Hän ei vastannut. Bussi oli täynnä influenssarokotukseen meneviä eläkeläisiä, kuten minäkin. -Oletko sinäkin tulossa rokotukseen, koetin jatkaa. Ei vastausta. No ei sitten. Hän jäi pois ennen minua. Hän sanoi nätisti kiitos, kun nousin antamaan tietä. Ei hän ainakaan mykkä ole.
Odotellessani pari viikkoa sitten Suomalaisen messun alkua aloin jutella naisen kanssa, joka hänkin oli tullut hyvissä ajoin ostamaan lippua. Kerroimme sairautemme, asumisemme, harrastuksemme, perheemme. Nimet jäivät sanomatta. Konsertin jälkeen olimme samalla naulakolla. Hän toivotti minulle siunausta ja minä myös hänelle. Ehkä tapaamme sydänyhdistyksen piirissä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti