Aikomus oli jo lopettaa tämä sairaushistorian kirjoittaminen, mutta jatkan kuitenkin. Toissailtana tuskastuneena niskakipuun rukoilin:-Herra, lähetä nyt parantajaenkelisi koskettamaan kipeää niskaani. Pyörin sängyssä, kun kivutonta asentoa ei tahtonut löytyä. Olin vaipumassa uneen, kun säpsähdin voimakkaasti. Jokin ikäänkuin napsahti ja sydän tuntui pomppaavan ulos rinnasta. Sydän läpätti, mutta sain nukutuksi. Aamulla huomasin, että niskakipu oli kadonnut! Jotain siis laukesi kaularangassa.
Ikävä ja vähän vapisuttava sydänläpätys jäi päälle koko päiväksi. Tein hakemuksen Kelan kuntoutukseen ja hoidin muitakin asioita. Puhuminen väsytti. Refluksioire oli hankalana. Iltapäivällä menin varattuun fysioterapiaan. Koko degeneroitunut niska-alueeni kaipaa joka tapauksessa ohjeita. Hiki nousi pintaan kohta, kun tehtiin tutkimusta, varsinkin käsien nostossa. Fysioterapeutti sanoi, että menin kalpeaksi ja hikiseksi. Hän ei nyt jatka mitään, vaan minun pitäisi mennä päivystykseen. No kävelin sinne ja pääsin heti. Sydänfilmissä ei ollut mitään vikaa, vaikka läpätys jatkui. Lääkäri soitti keskussairaalan konsultaatioon ja he päättivät, että minun pitää mennä sinne tutkittavaksi. Vastustelin, kun kerran sydänfilmissä ei näkynyt mitään poikkeavaa. -Se on sovittu, sanoi lääkäri. Sinulla ei muulloinkaan ole aina näkynyt merkkejä, vaikka olisi pitänyt näkyä. Tytär vei taas polille. Nyt ensi kertaa koettiin oikein ruuhkapäivystys. Onneksi tytär sai tehdyksi kirjallisia töitään siinä odotellessa. Viisi tuntia meni, ennenkuin lääkäri vakuutti, ettei tässä ole huolen aihetta. Vaiva lienee toiminnallinen, lihasjuttu tai vastaavaa. Koetin kerjätä jotain rauhoittavaa, kun uusi tilanne pelottaa ja ahdistaa. Ei annettu, tulee riippuvaiseksi.
Tulin mielelläni kotiin tyttären kanssa, otin aiemmin annettua lihasrelaksanttia. Läpätys alkoi ainakin vähentyä. Yö meni aika hyvin. Nyt otan rauhallisemmin, olen toipilas, lepäilen. Koetan jo ajatella muitakin asioita kuin vain tarkkailla itseäni. Koetan ajan kanssa hoitaa kuntoon kolme eri ongelmaani, joiden oireet sekoittuvat toisiinsa. Muistelen välillä ihmetellen kesän ja syyskuun reipasta toimintakykyäni. Taitaa kroppa alkaa sanoa irti sopimuksia, vaikka voimia olisi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti