Vatsaperäistä

Kyllä tästä mummanpesästä nyt oikein sairastupa tuli! Mielelläni kertoisi kysyjille, että olo on nyt hyvä. Eilen oli kuitenkin iltaan asti voimakas pahoinvointi. Arvelen, että kolme viikkoa syöty haponestäjä,vahva Somac on vienyt vatsahapot ja uusi antibiootti tekee pahoinvointia, kuten lääkekuvaus ilmoittaa. Päätin lopettaa molemmat, kun jälkimmäinen olikin lievään ja jo neljä päivää sitten häipyneeseen vaivaan. Tärkeät sydänlääkkeet täytyy saada pysymään sisällä. Ja mitä vielä, sängyssä kääntyessä häivähti asentohuimaus parina yönä. Sellainen minulla oli pahana viisitoista vuotta sitten. Vatsan kääntö tuntui tutulta. Kuka minua on näin pahalla silmällä katsonut? Tein sitten netistä löydettäviä harjoitteita, Rahkon ja Eplyn manööverejä. Ei kai niistä haittaa ole. En tunne selvää huimausta.Verenpaine on koko ajan matala, alapaine 60. Liekö beetasalpaaja turha.Sitä en tietysti omin päin lopeta.
Ensimmäistä kertaa elämässäni minulta on mennyt ruokahalu. Se alkoi jo ennen operaatioita. Vajaassa kahdessa viikossa on mennyt kolme kiloa. Sairaalassa söin, mutta kotona ei tahdo löytyä sopivaa syötävää. Muutama kilo vielä, niin ylipaino katoaisi. Tytär toi Foodmap- kirjan, joka kertoo oirevatsalle sopivista ja sopimattomista ruuista. Yllätys oli, että avokado ja persimoni olivat kieltolistalla. Niitä olen viime päivinä saanyt syödyksi. Omenaa ja varsinkin vadelmaa söin syyskuussa paljon, kun niitä Torpalla yllin kyllin kasvoi. Niilläkö hankin vatsaoireet takaisin vuosikymmenen takaa? Tänään aloitin kaurapuurolla ja mustikoilla. Keitetty vesi laskee paremmin kuin suoraan hanasta otettu. Olen aina syönyt liian nopeasti. Nyt sitten istun ja opettelen pureskelemaan ruokani kunnolla. Sydänpuoli lienee kunnossa, tämä on uskoakseni vatsaperäistä. Opettelen syömään! Epäilen kyllä, että ennen pitkää ruokahalu palaa entistä kovempana!
 Kiitos tuesta teille kaikille,jotka olette moninaisin viestein ottaneet yhteyttä! Terveenä oppii ajan mittaan pärjäämään yksinkin,mutta pelottavan sairauden aikana yksinolo ei ole hääviä. Nukahduslääke tuli tarpeeseen,uusi asia sekin. Minulla on ystäviä, jotka eivät halua olla lapsilleen vaivaksi vanhuudessaan. En minäkään haluaisi, mutta nyt olen kiitollinen ihanalle tyttärelleni.Pojan perhe hakisi minut heille toipumaan,mutta en jaksa enkä uskalla vielä lähteä näiden hoitopaikkojen läheltä. Alkaa jo kyllästyttää tämä sairastelu. Kai minä tästä äkkipysäyksestä vielä toivun tolpilleni etten aina tarvitse peräänkatsomista, vaan olisin itsekin avuksi!