perjantai 11. syyskuuta 2020

Äkillistä toimeliaisuutta

 


Aivan nauratti, kun iltapäivällä sivutiellemme porhalsi harmaa pakettiauto, perässään lava ja sillä keko rakennustikapuita ja -telineitä. Jaha, Timo on tullut. Sivutien päässä on Torpan ikäinen talo, joka viime kesinä on remontoitu lattiapohjasta yläkattoon aivan uudeksi, aikomuksena muuttaa eläkeiässä siihen asumaan. Nyt on alkanut uuden saunan rakennus. Samassa mutkasta kääntyi toinenkin auto ja kohta kolmaskin, sukua varmaan värvätty talkoisiin. Vilkkaasta liikenteestä, varsinkin peräkärryllisestä tai perälavallisesta, tietää milloin sen talon isäntäväki on tullut paikalle.

Samaan puoleen tuntiin tietä tärisytteli ensin punainen traktori perässään viljankuormauslava, sitten vihreä viljanpuimuri, kohta sininen traktori ja punainen puimakone ja lisäksi viljalava. Siis näilläkin pelloilla alkoi sadonkorjuu. Kaunis sääkin tänään, huomenna sataa. Ja kas, toisenkin  osa-aikanaapurin vaimo kipitteli kävelysauvojen kanssa, missä välissä hekin tulivat! Vallinnut liikkumattomuus on siis hetkeksi poissa. Täällä muutokset huomaa, kaupungissa on tasaisempi ja tuntemattomampi hurina aina päällä.

Johan minäkin eilen erakkoviikon mursin, kun minut haettiin kotikylääni vieraisille. Nämä paluumuuttajat ovat lähes ainoat kotikylässä asuvat koulukaverini. Harkitsimme niin, että se voi nyt toteutua. Oli mukava muistella tuttuja paikkoja ja asioita lapsuudestamme.  Tänäänkin tuli pihaani auto, kun palveluauto haki ja toi minut ja toimittelin viisi eri asiaa "kylällä". Maskia pidin  kasvoilla alusta loppuun. 

Puolukkaa on noukittuna, niinkuin täällä sanotaan, ehkä viisikymmentä litraa. Olisi pitänyt malttaa mielensä ja odotella syvempää kypsymistä, mutta aika kypsää jo on. Löysin kilometrin päästä uuden hyvän paikan ja viimeinkin hyvän kokoista marjaa hienoissa mättäissä. Jokin vuosi sitten harvennettu metsä on ollut suotuisa marjoille. Nyt tekeytymässä on Palmupuolukkaa. Siinä 7-8 litraan hiukan pehmiteltyä puolukkaa sekoitetaan paketti Pulmu-palasokeria. Aineita käännellään kahdeksan tunnin aikana kerran pari tunnissa, kunnes sokeripalat ovat sulaneet. Sitten palmupuolukat laitetaan rasioissa jääkaappiin tai pakastimeen. En ole ennen tehnyt, vaan Marjastajien Facebook-sivulta löytyi tämä idea. Tosi marjastajiin verrattuna minä olen varsin vaatimatonta lajia, siellä kuvissa on heti neljä sangollista kerralla. Maaseudun ihanuuksiin vielä yksi kerran vuodessa- lisäys: Kantarellipaikassani oli kymmenen kantarellia, osa hyvin pieniä kyllä, mutta makoisa kastike oman maan perunoille tuli.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti