Pesänvaihto

 

Hupskeikkaa, aamulla päätinkin yhtäkkiä lähteä tyttären kyydissä talvipesään, vaikka olin aikonut olla  pitempään maalla koronapiilossa. Lähtöpäätökseen vaikutti tavarakassien, esim.marjojen, siirron helppous ja arvelu, että voin tarvita terveyskeskusta. Syystyönikin olin tehnyt ja vuokraaja oli puinut viljat pelloiltani. Onneksi puinti toteutui ennen eilistä ukkospuuskaa ja kaatosateita. Ja takaisin voi jonain päivänä taas lähteä.

Tähän aikaan ennenkin olen siirtynyt ja jooga sekä vesijumpat odottivat. Nyt on vain kävelyä ja kotijoogaa, niinkuin maallakin, en aio mennä uimahalliinkaan. Hiljaisen maiseman jälkeen kuuluu täällä ulkona vahvasti läheisen moottoritien taustamelu, joka yltyy korvia häiritseväksi, kun siihen suuntaan kulkee. "Tarkastin" paikallisten rakennushankkeiden edistymisen. Huomasin, että viiden jälkeen koulun pihoille valui yläasteikäistä poikaa, kaikilla reput selässä roikkumassa, ennen en ole sellaista nähnyt. Iltakoulua näköjään... Pari tuntematonta ihmistä sanoi minulle hei. Varmaan katsoin heitä suoraan kohti, niinkuin maalainen tunteakseen. 

Torpalla ja matkan varrella oli uskomattoman kaunis ruska, jota aurinko kirkasti. On sitä täälläkin, ehkä on vielä vähän vihreämpää kuin pohjoisemmassa oli.