Elämä tuo ikäihmisellekin monia muutoksia. Yksin jäätyäni asutan kahta kotia, kesällä syntymäkotiani Etelä-Pohjanmaalla ja talvipesää Jyväskylässä. Olen kokenut, mitä menetykset,yksinäisyys,sairaus ja siitä toipuminen ihmiselle merkitsevät. Nöyrin mielin opettelen elämään yksinäni ja koetan luottaa elämään. Haen ilonaiheita ja mahdollisuuksia, joita vielä on. On tärkeätä nauttia niistä juuri nyt, kuten luonnon rytmistä,ystävistä, jumpparyhmistä, käsitöistä ja pienen lapsenlapsen elämänilosta.
lauantai 19. syyskuuta 2020
Syysväriä
Kirkas auringonpaiste aamusta alkaen, punavärit pääsevät puissa esiin. Tein kävelyretken peltoteillä virkeässä tuulessa. Minun pelloistani on enin osa puitu, kaksi lähipeltoa vielä odottavat. Yöllä oli upea tähtitaivas ja aivan tyyntä. Nyt se kaupungin valoissa kaivattu tähtikatto ja linnunrata ovat pihani yllä.Vielä löytyi kukkakimppu pellonvieriltä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Kaunis on kimppu. Tähän vuodenaikaan huomaan aina vielä kukkivat kissankellot (etelämpänä kuin Lapualla) ja muistan kasvien keruun,loput löytyi lokakuussa. Peltotiet ja se avaruus. Niin raikkaalta tuntuvaa.
VastaaPoistaKasvien keruu kansioon oli työlästä, mutta ehkä siinä jotkut nimet oppi.- Pohjalainen tarvitsee avaruutta, siinä sielu lepää.
Poista