Torpan erakkona

Siinä ovat nyt eläkkeelle siirtyneet krassini uudessa tilassaan. Jotain muistoa on jäljellä kesän hehkusta ja pientä uutta viritystäkin näkyy, mutta pahasti ovat lehdet rupsahtaneet ja koko olemus on nahistunut. Tuttua juttua. Siinä ne odottavat kanssani talvea, joka ne kauniisti lumen alle hautaa.

Tänään varmistui, etteivät ne suosikkijumppani ala enää ollenkaan siellä Jyväskylän  kodin naapurissa, vaan sosiaalitoimi on lähtenyt koko talosta, joka on määrätty purettavaksi. Olin purkuasian kyllä kuullut, mutta aikataulu yllätti. Nyt etsitään uusia tiloja, mutta tänä vuonna ei ainakaan mitään toimintaa ole. Eipä minulla siellä ole sitten paljon tekemistä.

Olen nyt viettänyt melkein viikon hiljaisessa retriitissä. Muutaman ihmisen olen ohimennen nähnyt. Kävin marjassakin aikani kuluksi, vaikka puolukka  ei ole  täysin kypsää. Katse kääntyy usein ikkunaan ja tielle, kuin odottaisin jotain tulevaksi. Ei edes leikkuupuimureita liiku vielä, vaikka vilja näyttää kypsältä. Päätin puhua välillä ääneen, ettei kieli lamaannu. Annan kärpäsen surista, on siitäkin seuraa. Näen kaikenlaiset valon ja sään vivahteet, nyt auringonlaskuhohteen puunrungoissa. Aurinko laskee nyt kahdeksalta ja hämärä muuttuu hiljalleen pimeydeksi. Sumuista utua ilmaantuu ja kiertyy pelloilta talon ympärille. Aamun aurinko paistaa sen läpi ja haihduttaa sen. Viime yönä oli upea kuutamo ja tähtitaivas, varmaan ensi yönäkin. Vaahterani on saamassa oranssin värin, tatarien latvukset punoittavat.
Laitoin makailusohvani talviasuunsa ja aloin lukea uudelleen Leena Lundbergin Jäätä, kun ystävä palautti lainansa. Saariston talvimyrskyn kuvauksen rinnalla syksyinen sade kalpenee. Kun kirjastoauto ei kulje, täytyy kääntyä omien kirjahyllyjen puoleen, siksi kai niitä kirjoja säilötään!
Iltaisin tulee usein hienoista päänsärkyä ja läpätystä sydämen tienoilla. Kuitenkin koen virren sanoin: "Minun sydämeni on levollinen, minun mieleni on tyyni".

. No