Tuuli kohahtelee savupiipussa ja ikkunoissa, taivuttelee puita syvälle, oksat viuhtovat, tuulen suunta näyttää kääntyilevän. Aurinko alkaa siilautua pilvien läpi, sähköt palavat. Myrskyssä on jotain juhlallista, jos ei tule vahinkoja. Olen joskus ollut saarimökillä ukkosmyrskyllä ja se oli vaikuttavaa. Pois sieltä ei silloin pääse.
Kiitos monista mukavista viesteistä, joita murrejuttuni tuotti! En nyt taida jatkaa murteella kuitenkaan. Puhelimella murteen kirjoittaminen on muuten aika mahdotonta, kun laite muuttaa sanoja kaiken aikaa yleiskieleen.
Minua alkoi kiinnostaa kuitenkin kotikyläni Kauhajärven savolaismuutoista sävynsä saanut murre, joka on kuitenkin pohjalaismurteita. Kauhajärvi kuului Lappajärveen vuoteen 1938 asti ja murrekin kuului Järviseutuun. Harvemmin tapaan nykyään kauhajärvisiä, jotka sitä puhuvat. Minähän olen kuitenkin asunut sen kielen keskellä koko lapsuuteni puolitoistavuotiaasta asti, luulisi minun muistavan. Äiti kyllä puhui aina lapualaasta, isä ja mummu kauhajärvistä, minulla kai sekoittui. Liityin Järviseuvun murre-ryhmään sitä murretta palauttaakseni. Lappajärven ja Lapuan raja on kuulemma ainakin ollut jyrkin murreraja koko maassa, nyt lienee tasoittunut. Lapualaiset sanoivat Kauhajärveä "het-kyläksi".
Miten kotikylässäni puhuttiin? Yritän kirjoittaa, muistelen muutamia erityissanoja. -Tulukaa pualiselle, ruaka on paa'assa pöyällä. Maitoperunoita ja leipäressua, pualukkaakin on sulanu. -Minen syä tuallasta. -On tua kersa sitte väkitukko, aina naama vääräs. Ja sinä siältä kamarista peilin eestä, köppäsaara, aina peilailoo. Kuka tuala tiällä kulukoo, se on vissiin Aholan Velin morsian, oikein köppänen ihiminen, keikutteloo mennessään. Jaa, Veli menöö perässä, on se het niin komea poika! No nyt multa putos kauha käestä, löppäkoura oikein. Nyt minä keitän ittelleni kahavit ja leikkaan ankkastukista ison palan, juan postikahavit rauhas. Poiat jo vilahti pihalle ja pihilajaan, puottavat päräkän pesästä munia. Mummu tuloo illalla, sen taskuista kersat aina ettii makosia.
Saa lähettää korjauksia!
"köppänen" - myös "köppäänen" - lienee ylpeä?
VastaaPoistahet' tuli mukava fiilis, kun puhuit syntymäkieltäsi.
Löppönen on lapualaasta, köppänen järviseutua.Sillä on monenlaista merkitystä,kaikki vähän negatiivisia: turhanaikainen, ei arvokas, naurettava, olematon siinä merkityksessä kuin lapualaasessa "olematoon ihiminen" eli ei arvostettava.
PoistaNo voi, kun teksti taas muuttui: löppösen tilalla pitää olla köppäänen.
VastaaPoistaKiinnostavaa! Ihan kaikkea ei siis voi ummikko päätellä sanastoa tuntematta. Joo ystävä, joka puhuu köppääsestä on tosiaan Lapuan tienoilta.
VastaaPoista