Elämä tuo ikäihmisellekin monia muutoksia. Yksin jäätyäni asutan kahta kotia, kesällä syntymäkotiani Etelä-Pohjanmaalla ja talvipesää Jyväskylässä. Olen kokenut, mitä menetykset,yksinäisyys,sairaus ja siitä toipuminen ihmiselle merkitsevät. Nöyrin mielin opettelen elämään yksinäni ja koetan luottaa elämään. Haen ilonaiheita ja mahdollisuuksia, joita vielä on. On tärkeätä nauttia niistä juuri nyt, kuten luonnon rytmistä,ystävistä, jumpparyhmistä, käsitöistä ja pienen lapsenlapsen elämänilosta.
maanantai 28. syyskuuta 2020
Kävelyllä
Kävely omaan tahtiin on mukavaa, kun etsii samalla jotain uutta tai kaunista. Tämän päivän löytö oli pienen lammen rannalle tehty laituri. Siitä voisi mennä uimaan. Suomen kaupungeista löytyy luontoa sille, joka sitä haluaa katsella. Puolukoita napsin suuhuni täälläkin ja olivat täyskypsän raikkaita.
Vaajavirta sulkuportteineen ja Alvar Aallon taloineen on kaunis, mutta nelostie pauhaa sen poikki. Tottuuko siihen taas jotenkin?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti