Tässä talossa on aina ollut hiljaista ja hyvän tuntuinen äänieristys. Viimeisen viikon aikana on kuitenkin iltapäivästä iltaan jytissyt hakkaava musiikki, ei kauhean kovaa, mutta selvästi kuuluvana. Eilen se jatkui yli yhteentoista. Kyllä se soittaja on yläpuolellani asuva tuikea nuori nainen, joka ei juuri tervehdi ja on sen oloinen, etten uskaltaisi mennä valittamaan. Hän jotenkin mölähtelee ja laulahtelee äänekkäästi ulkona kulkiessaan niinkuin kotonaankin.
Omat päivät kulkevat pienessä urassaan ja rauhallisessa tempossaan, uutisia seuraten, lukien, ulkoillen, pieniä kremppoja säädellen. Jollakin voi samaan aikaan olla isoja kriisejä, koko elämää mullistavia prosesseja ja ahdistuksen kuoppia kannettavanaan, oman mielenrauhan, perheen ja toimeentulon haasteita hallittavanaan, asioita joissa sivullinen ei voi paljon auttaa.
Valo on tärkeä, nähdä se, himmeinäkin päivinä.
VastaaPoistaHarmi, joka on kohdallesi kerrostalossa osunut, on vaivaannuttava. Se on asia, jota ei ennalta tiedä, kun naapureitaan ei voi valita.
Tämä juuri meitäkin panee empimään, kun muuttoa keskustaan harkitsemme.
Marraskuu on ääripäitä. Pimeää musta maa tai kuten tänään aurinko häikäisi kun paistaa matalalla. Tässä oli elämän kirjoa ja ajan avaruutta. Haittamelu on ehkä usealla nyt. Voipi olla mutkainen juttu. Hyvää vointia ja olen jäänyt koukkuun näihin arjen avaruuksiin. P.
VastaaPoistaOlen ollut iloinen siitä että tähän taloon on tullut nuoriakin asukkaita. Nyt ensimmäisen kerran oli häiriötä.Tänään ei kuulu mitään. Vanhustaloissa taas voi hiljaisuusvaatimus mennä liiallisuuksiin ja toisia vahditaan. Arjen avaruudet - metka ilmaisu!
VastaaPoista