Tulet

Tänään tulin viikonlopuksi Torppaan naapurien kyydissä. Onkin kulunut noin kuusi viikkoa siitä, kun lähdin. Kun tulimme Etelä- Pohjanmaan rajalle, aukeni aukealle tullessamme kirkas taivas ja hohtavana metsänrantaan juuri laskeva aurinko. Tervetuloa!

Ensi töikseni hain vintistä adventtikyntteliköt neljälle ikkunalle. Samalla tarkastin hiirenloukut. Yhdessä oli hiiri, tipautin sen näppärästi käsin koskematta päätyikkunasta alas. Pian se sieltä katoaa. 

Tuttuun tapaan lämmitän tupaa. Monivuotisten kokemusten perusteella tiedän, että kylmästä aloitettaessa ensin sytytetään puuhellan tuli, se vetää aina. Kun tuvan ilma on lämmennyt, voi takan sytyttää. Ensin hormin vedon tarkistus sanomalehtipaperin sytytyksellä, ovet raolleen ulos asti ja sitten voi takan puut sytyttää. Monta savustusta on tehty, ennenkuin tämä selvisi.

Selkä on parempi, kiitos kysyjille. Ei täysin priima, no sellainen se ei koskaan enää olekaan, mutta toivottavasti ei pitkity. Uskon, että fysioterapeuttini on pätevä. Yhtenä päivänä kompastuin lenkkipolulla alamäessä johonkin, juoksin eteenpäin mäkeä alas kyyryssä kuin lenhottava kana etten kaatuisi, mutta lensin naamalleni. Ensimmäinen ajatus oli, että niksahtikohan niittaantunut nikama paikoilleen. Ei niksahtanut, mutta ei pahentunutkaan. Silmälasien sangat levisivät, kun jäivät osittain alle. Menin heti tutun optikon luo. Hän oikoi sangat ja kehotti anomaan vakuutuksesta korvausta hiekkaan raapiutuneen toisen linssin uusimiseksi. Olen anonut.  Ei se kohouma häävi ollut, mihin kenkäni tökkäsi. Kuinka varovaksi tässä pitäisi ryhtyä?