Oloilua

On harmaa päivä, kello puoli kaksi. En ole vielä käynyt ulkona. Aamuyöstä uneni katkesi outoon aikaan eikä tuntunut palaavan. Keitin kupillisen kofeiinitonta kahvia ja join sen Planti- kauramaidon ja leivänpalan kera. Se on usein auttanut. Lukuhetken jälleen nukuin neljä tuntia vartin yli kahdeksaan. Vähän on seisahtunut olo edelleen. Pesukoneessa pyörii kylpyhuoneen matto toiminnan merkkinä. Itse vain makailen ja selailen nettiä.Tilasin Fashion Girliltä pienen tekonutturan ja hiusverkkoa, kun koronahiukseni yltävät jo lenkillä kiinni. Nyt kuulin, että kaksi minunkin mieltäni painanutta ongelmaa on ratkennut positiivisesti. Jospa ensi yönä nukuttaa. 

Nyt talossa on taas ollut normaalitila, ei kuuluvaa jumputusta missään. Pientä kolahtelua kuulen mielelläni, saa olla elämän merkkejä. Yhdeksänkymmenluvun alussa etsimme asuntoa Espoosta. Yksi seitsemänkymmenluvulla rakennetun talon asunto oli mahdollinen. Se oli tyhjä ja pyysimme saada olla siellä yhden illan ennen ostotarjousta. Puoli viiden maissa alkoi keittiön tuuletushormista kuulua selvästi yläkertaan kotiutuneiden puhe. Vessan vedot kuuluivat oikein hyvin, samoin puhe. Ei tullut  kauppoja, vaikka toki siihen tilanteeseen moni sopeutuu. Uudemmissa tai paljon vanhemmissa taloissa tämä on paremmin, tässäkin talossa. 

Olen lueskellut aikani kuluksi nettiä tuntikausia: Lapuan Sanomat, HS, IS, IL, YLE, MTV. Facebook ryhmiä. Mitä niistä jäi? Trumpin Amerikasta tulee paha olo, siitä mihin hän on ihmisiä vetänyt. Maa on kahtia jakautunut, valheet ovat uutta normaalia, USA ei ole enää luotettava demokratia, vaalisysteemiin ei luoteta. Onko tämä EI Trumpin elämän ensimmäinen? Hän vaikuttaa curling- vanhempien ylikasvaneelta tyrannilapselta, jolta ei ole koskaan uskallettu kieltää mitään. Tiedän, että hän on edistänyt päätöksiä, joita monet kannattavat, mutta tämän hetken jumitustila on 

ällistyttävä. Kuinkahan se ratkeaa? Ei kukaan tietysti pääse valtaan ilman kannattajia. Ovatko he samanlaisia kuin johtajansa?