Elämä tuo ikäihmisellekin monia muutoksia. Yksin jäätyäni asutan kahta kotia, kesällä syntymäkotiani Etelä-Pohjanmaalla ja talvipesää Jyväskylässä. Olen kokenut, mitä menetykset,yksinäisyys,sairaus ja siitä toipuminen ihmiselle merkitsevät. Nöyrin mielin opettelen elämään yksinäni ja koetan luottaa elämään. Haen ilonaiheita ja mahdollisuuksia, joita vielä on. On tärkeätä nauttia niistä juuri nyt, kuten luonnon rytmistä,ystävistä, jumpparyhmistä, käsitöistä ja pienen lapsenlapsen elämänilosta.
maanantai 2. marraskuuta 2020
Myrskytuulta
Tuuli ravistelee ja repii parvekelaseja, vonkuu parvekeriviä ylös alas, vettä ropsii ikkunoihin, on pimeää jo iltapäivällä. Nyt on hyvä olla juuri tässä, lämpimässä talvipesässä, kuunnella Faunin iltapäivää radiosta, hieroa lämmittävää Nixi- inkiväärivoidetta kolottavaan polveen. Eilen kävin tyttären kanssa laittamassa saarimökkiä talviteloille. Taivas oli paksussa pilvessä, vesi harmaata, vähän tuulta. Ilta alkoi pimetä yllättävän äkkiä neljän maissa ja kiirehdimme autoon. Oli hienoa käydä tähän harvinaiseen aikaan, lämmittää eväät, keittää kahvit. Nyt olisi hurjaa olla siellä, katsoa kun vesi loiskii korkealle rantakiviä vasten, pitää tulta takassa, pois ei voisi lähteä. Korkeat ja vanhat männyt kaartuvat siellä katon päälle, kauanko vielä kestävät tuulessa. Torpalta tuli ilmoitus sähkökatkosta, joka onneksi jäi lyhyeksi, ainakin toistaiseksi. Myrskyssä on jotain juhlallista, kunhan ei vahinkoja tule.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ja tuulen tyynnyttyä maisema on niin puhdas ja selkeä. On kuin olisi enemmän valoa, enemmän tilaa hengittää. Valmius talven tulla.
VastaaPoistaHienot kuvat. Myrskyää ja lämpimät sukat tulossa. Innosti miten mukavaa olisi taas neuloa. Sitten kun on sen aika ei nyt.
VastaaPoistaSyksyyn näyttää minulla kuuluvan neulominen, sukkien ja lapasten vain, niskan takia täytyy säännöstellä. Tuolla harjulla tänään sai tuntea raikkaan tuulen, ilman sadetta, unohtui hetkeksi tämä kumma pahoinvointini.
VastaaPoista