Menneet ovat myös monet muut, vaikka ovat jossain elossa. On työhön, kouluihin ja asuinpaikkoihin liittyneitä ihmisiä, aikanaan elämään tiiviistikin kuuluneita. Lapsuuskotikin on tavallaan mennyt, kuten muutkin entiset kodit. Paikkoja voi kaivata kuin ihmisiä. Huomenna pääsen käymään saarimökillä!
Onhan vielä tärkeitä ihmisiä tallella ja uuttakin tullut, niitä pieniäkin. Joihinkin ystäviin on yhteys lähentynyt. Sisar tietää kaikki asiani ja muistaa jotain paremmin kuin minä itse. Tytär on koko korona-ajan soittanut joka ilta. Tämä ei ole valitusvirsi, tämä ilta vain nostaa menneet esiin. Kirjoittaminen terapoi haikean mieleni kiitolliseksi. On niitäkin ihmisiä, joilla ei ole enää elossa ketään läheisiä, ei ketään kenen kanssa puhua.
Sellaista on vanhan yksin asuvan ihmisen elämä, kontaktit ovat enemmän mielessä kuin läsnä eikä jatkuvaa yhteyttä jaksaisikaan.
On elämän rikkautta, että on sellaista, mitä voi kaivata ja ikävöidä, pois mennyttä tai nyt muualla olevaa. Saa muistaa ja pyytää siunausta kaikille heille, kantaa mielessään. - Kaipaus on rakkautta, sanoi Pertti Simula Anne Flinkkilän haastattelussa tänään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti