Sumuisessa aamussa ei ole värejä, on vain kylmä harmaus. Kauneinta sumu on järvellä tai merellä, kun se haihtuu. Tämä on Tourujoen sillalta sunnuntaiaamuna. Syksyn puiden pitsi taivasta vasten on kuin herkkää piirrosta.. Kauan sitten tulimme helmikuussa Sri Lankan värikylläiseltä lomalta. Oli helpottavan rauhoittavaa katsella kotiluontoa, harmaan ja valkoisen pehmeitä, hiljaisia sävyjä. Matkalta ostettu sängynpeittokin oli liian kirkas turkoosi kotiimme, vaikka ostohetkellä se oli rauhallisin sävy, mitä löytyi. Sopeudumme vuodenaikoihimme, tarvitsemme niitä, niiden värejä, muotoja ja ääniä. Kotimaastaan pakomatkalle joutuneet varmaan kaipaavat omaa tuttua aistimaailmaansa.
...sumujen silta...
VastaaPoistaHerkkää kauneutta, rauhoittavia sävyjä. Yksityiskohdat puhuttelevat sumuverhon läpikin.
Laitoin kuvan yhteen Facebook- ryhmään. - Harmaata, kylmän harmaata, mistä tuossa sen ilon ottaa, kommentoivat jotkut.
PoistaRiippuu näkökulmasta, eikö niin? Kuva on otettu alhaalta ylös, valoon, siinä sen kauneus!
VastaaPoistaMikä on aina se mieli. Teksti kolahti. Näin se on. Välillä tarve hiljaisille väreille. Korkealla on silta.
VastaaPoista