Elämä tuo ikäihmisellekin monia muutoksia. Yksin jäätyäni asutan kahta kotia, kesällä syntymäkotiani Etelä-Pohjanmaalla ja talvipesää Jyväskylässä. Olen kokenut, mitä menetykset,yksinäisyys,sairaus ja siitä toipuminen ihmiselle merkitsevät. Nöyrin mielin opettelen elämään yksinäni ja koetan luottaa elämään. Haen ilonaiheita ja mahdollisuuksia, joita vielä on. On tärkeätä nauttia niistä juuri nyt, kuten luonnon rytmistä,ystävistä, jumpparyhmistä, käsitöistä ja pienen lapsenlapsen elämänilosta.
torstai 17. joulukuuta 2020
Joulukuusia
Yhden kävelylenkkini varrella on hienosti valaistu kuusi. Omistaja kertoi laittaneensa valot niin, että kiersi 100 metriä pitkän valoketjun ensin maahan kuusen korkuisina lenkkeinä puun ympäri ja nosti sitten pitkällä kepillä lenkkien päät kuusen päälle joka puolelta. Kätevä keino tuo olisi minunkin kuuseeni siellä maalla. Ei ole tullut mieleen edes kepillä nostaa ketjua korkealle, vaikka on ollut hankala valoja laittaa kuusen kasvaessa. Aina voi jotain oppia! Taitaa se kuusi tänä vuonna jäädä pimeäksi, kun siellä pitäisi olla nyt kovin yksinään.Ei voisi ketään tavata.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Lumiset kuuset ovatkin erinomaisen juhlallisia. Toivottavasti lumi säilyy joulun yli.
VastaaPoistaAinakin parina päivänä sai niitä ihailla.
Poista