Voinko sanoa kuten mieheni viimeisestä joulustaan, että sellaista ilman vieraita hän on aina toivonut? No osaksi kyllä, oli oma rytmi ja rauha ja silti yhteyksiä. Eilen kuitenkin tytär tuli oikein kunnolla kylään, kun oli lasten kouluista kulunut viikko kotioloissa. Saunoimmekin, katoin pöytää. Siinä oli mukana entisten joulujen tunnelmaa.
On ollut hauskaa, kun useampien vuosien takaisten ystävien tai työtovereiden kanssa joulutervehdyksistä on tullut viestiketjuja. Melkein kaikki vanhatkin käyttävät emojeja. Näyttää kuulemma tylyltä, jos niitä ei ole. Siinä vastausviestejä näpytellessäni ajattelen, että miksi en soita samantien. Nyt voi tuntua siltä, että olisi liian rohkeaa ilmaantua yllättäen toisen kotiin äänen välityksellä. ? . Mutta yksi entinen työkaveri soitti. Puhuimme puolitoista tuntia. Oli kuin olisimme viime viikolla tavanneet, kaikki palasi mieleen yli viidentoista vuoden takaa. Kiitos soitosta! Pitäisikö meidän vanhojen vain soittaa rohkeammin?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti