hämäränhyssyä

Minulle on tullut tavaksi istua illalla joku hetki sängyllä ja olla aivan hiljaa, mietiskellä. Siitä tulee mieleen entisajan hämäränhyssyn vietto. Ennen lamppujen sytyttelyä ja iltapuuhia istuttiin hetki rauhassa, Torpan tuvassakin äidin kertoman mukaan. Minäkin olen elänyt nelivuotiaaksi ilman sähköä. En siitä mitään erityistä muista, mutta sen muistan, kun sähkö asennettiin. Tuvan kattoon tuli yksi himmeä lamppu. Oven pielen nappulaa teki mieli napsutella. 

Katselen pientä pesääni. Märkä räntä ropsahtelee pimeään ikkunaan. Olen tässä. Nyt riittää sähkövaloja. Laskin että asuintilassa valolähteitä on 12, kaksi niistä kattokruunuja. Silti viihdyn usein melko hämärässä valossa.

Tilakin riittää kyllä hyvin, kun on lisäksi väljä keittiötila ja kylpyhuone sekä hyvä oma sauna. Olen tottunut tähän pieneen ehtooboxiini. Yövieraita tämä kyllä rajoittaa, vaikkei kokonaan estä. Näin elämä kuljetti, tässä ollaan, vuodet virtaavat jonnekin, taakse kai. Jotkut elämän kipukohdat ovat yllättäen löytäneet 

selityksen ja on kuin oppisi tuntemaan itseään paremmin. Mieleen nousee kiitos tärkeistä ihmisistä, jotka ovat olemassa, toipumisesta, elämän kulusta kipeine menetyksineenkin, myös kuluneesta vuodesta. Armorikasta tulevaa vuotta!