Minä olen viritellyt mieltäni ihan omaan ja omanlaiseen joulunaikaan. Joulumieltä toi se, että sain tehdä kiireisen tyttären perheeseen laatikoita ja leivonnaisia ynnä muuta. On kiitollinen mieli siitä, että nyt on ollut terveyttä. Ja kiireetöntä tekemistä, yksi asia kerrallaan. Se olisi ollut unelmaa työaikana.
Kirjaston kirjoja on iso pino odottamassa, radio on täynnä joulumusiikkia, televisio antaa seuraa, voi ulkoilla, yhteyttä perheeseen ja ystäviin on ollut monin tavoin ja tervehdyksin, pikku kotini on jouluisa ja lämmin. On paljon, mistä voi olla kiitollinen.
Arvatenkin voi tulla hetkiä, joissa taas kysytään taitoa rauhoittaa ja virkistää mieltään. Tai sietää jonkin aikaa ankeutta, katsoa ikkunasta jouluvaloja, joista monen takana on hiljaista, muistella entisiä jouluja ja ympäristöjä. Kuva on viime joululta. Tämä koronajoulu voi olla ainutlaatuinen kokemus ja omien voimien mukainen rauhan hetki. Etäyhteyskin on yhteyttä, sitä että omassa mielessä on ihmisiä ja että itsekin on joidenkin mielessä.
Lunta satelee, maa on taas valkoinen. Joulurauhaa ja - iloa sinulle ja itsellenikin!
On jouluyö,
Sen hiljaisuutta yksin kuuntelen ja sanaton on sydämeni kieli.
Vain tähdet öistä avaruutta pukee loistaen
Ja ikuisuutta kaipaa avoin mieli.
Nyt sydämeeni joulun teen
Ja mieleen hiljaiseen
Taas Jeesuslapsi syntyy uudelleen.
Olkoon joulusi epatavallisuudestaan huolimatta hyva!
VastaaPoistaJoulut tulevat sellaisina kuin tulevat ja sinne missa satutaan olemaan. Vrt. paimenet kedolla - se on vuorilla eli saatettiin hytista yötuurissa vaikkei lunta kai silloin ollutkaan (olen ollut maassa kun Negevissa satoi "pehmeita rakeita", lumelle ei kuulemma siella ollut sanaa).
Napyttelin tuonne alemmas kommentin, vaikken tieda onko se sovelias. Ehka joku lukee ja tajuaa, etta heidan mummonsa oli tosissaan kun sanoi ei.
Siis hyvaa joulua ja parempaa uutta vuotta! Paula
Kiitos, samoin sinulle missä ja miten oletkin. Tunnen monia, joille yksinolo joulunakin on tavallista ja niinkin on joulu.
Poista