En tuntenut häntä, pihassa olen varmaan nähnyt mutta en tiedä kuka hän oli. Hänen parvekkeensa näkyy minulle. Sinne syttyvät edelleen ajastetut jouluvalot, mutta ikkunat pysyvät pimeinä.
Elämä tuo ikäihmisellekin monia muutoksia. Yksin jäätyäni asutan kahta kotia, kesällä syntymäkotiani Etelä-Pohjanmaalla ja talvipesää Jyväskylässä. Olen kokenut, mitä menetykset,yksinäisyys,sairaus ja siitä toipuminen ihmiselle merkitsevät. Nöyrin mielin opettelen elämään yksinäni ja koetan luottaa elämään. Haen ilonaiheita ja mahdollisuuksia, joita vielä on. On tärkeätä nauttia niistä juuri nyt, kuten luonnon rytmistä,ystävistä, jumpparyhmistä, käsitöistä ja pienen lapsenlapsen elämänilosta.
lauantai 19. joulukuuta 2020
Valot jäi
Viime tiistaina iltahämärissä nousi naapuritalon lipputangon puoliväliin lippu. Kuulin pihalla, että yksinasuva seitsenkymppinen nainen oli jotenkin pudonnut noustuaan tuolille, varmaan joulunvalmistelupuuhissaan. Selkäranka oli murtunut ja päähän tullut vammaa. Hän oli ilmeisesti saanut itse hälytetyksi apua. Hän oli sairaalasta soittanut tuttavalle, että tulee kotiin jouluksi. Sitten tuli toisenlainen viesti.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Toivokaamme, että naapuri pääsi jonkun rakkaansa luo Taivaan jouluun.
VastaaPoista