sunnuntai 26. marraskuuta 2017

Elämän hallinnasta

Talvista tänään
Se mikä tällaisessa elämäntilanteessa eniten syrjähtää, on elämän hallinnan tunne. Onhan se kolauksia saanut tässä viime aikoina muutenkin, mutta oman kehon yllättävät riskit vievät vahvimmin hallinnan tunteen elämästä. Sydän ja pää tuntuvat isoimmilta riskeiltä, mutta on paljon muitakin haavoittuvia kohtia ihmisessä. Uusi kelakortti on myönnetty perusteella: sairaus on vaikea ja pitkäaikainen. Heti en tajunnut, mistä on kysymys. -Akuutti tilanne, sanoi lääkäri rasituskokeen jälkeen. -Sokki, sanoi sairaanhoitaja, kun en reagoinut muutoin kuin soittamalla matkaperuutukseni lasten tietoon. Olin vain tyytyväinen, että pääsin heti hoitoon, vaikka en ambulanssin tarvetta ymmärtänytkään.
Olen toki aina tiennyt, ettei elämä ole kaikin osin itse määrättävissä, mutta terveyden ja toimintakyvyn tuntu on antanut itseluottamusta ja halua pitää itsestäni huolta. Vuosia sitten televisiossa oli jokin terveyskampanja, jossa laskettiin, kuinka paljon milläkin terveystoimella,  kuten painonhallinnalla ja liikunnalla, elinvuosia lisättiin. Pidin kampanjan vuosilupauksia silloinkin kyseenalaisina.
Tässä täytyy löytää jokin uusi asenne elämään. Siihen kuuluu nöyrtymistä elämän laeille ja uudenlaista luottamusta siihen, mitä minulle tapahtuu. Ylpeydelle ei ole sijaa. Itsestään ja lääkityksestä huolen pitäminen kuuluu asiaan. -Operaatiot eivät ole tämän taudin hoito, ne ovat vain tämän hetken pelastus, toistettiin minulle sairaalassa.
Uusi identiteetti, sydänpotilas, löytänee toivottavasti ajan mittaan vertaisväkeä. Jos hyvin käy, voisi tulla päiviä, jolloin asian voi melkein unohtaa. Tai sitten seuraa uusia toimenpiteitä tai yllätyksiä. Tähän elämänvaiheeseen pitää suostua, mutta helppoa se ei yhtäkkiä ole. Terveestä olosta saisi toivottavasti välillä iloita. Olen iloinen siitä, miten eräs ystäväni on oman yllättävän, toisenlaisen sairautensa avuttomien viikkojen jälkeen löytämässä tasapainon ja pystyy kävelemään normaalisti! Ja autolla ajokin on taas turvallista.
Nyt tuntuu todelliselta sanoa, että "elämä on suuremmassa kädessä", ei minun omassani.

2 kommenttia:

  1. Niin eri tavalla voimme kirjoja lukea. Minä olen nauttinut kovasti Kyllikki Villan Lokikirjoista. Suosittelin yhdelle ystävällenikin, ei tykännyt, oli jättänyt ensimmäisenkin kesken. Sanoi hermostuneensa siihen jahkaamiseen. Mitähän pukisin päälleni, missähän ne kengät ovat, ehdinkö pestä hiukseni jne.

    VastaaPoista
  2. Marjatalle ja Annikille
    Minäkin nautin Villan lokikirjoista. Niissä on 'vanhan rouvan' viisautta, joka vaivihkaa säteilee yksinkertaisen tapahtumattomuuden peilityynellä alustalla. - Arvaan myös, että äksöniä luettavaltaan kaipaaville nämä eivät ole oikeita kirjoja.

    VastaaPoista