Elämä tuo ikäihmisellekin monia muutoksia. Yksin jäätyäni asutan kahta kotia, kesällä syntymäkotiani Etelä-Pohjanmaalla ja talvipesää Jyväskylässä. Olen kokenut, mitä menetykset,yksinäisyys,sairaus ja siitä toipuminen ihmiselle merkitsevät. Nöyrin mielin opettelen elämään yksinäni ja koetan luottaa elämään. Haen ilonaiheita ja mahdollisuuksia, joita vielä on. On tärkeätä nauttia niistä juuri nyt, kuten luonnon rytmistä,ystävistä, jumpparyhmistä, käsitöistä ja pienen lapsenlapsen elämänilosta.
perjantai 24. marraskuuta 2017
Pientä iloa
Pieneen saint pauliaan on puhjennut kukkia tähän marraskuun pimeyteen. Koskaan ennen en ole saanut tätä kasvia kukkimaan. Tämä on ollut Mummanpesässä hyvä kukkavuosi, kun kaktukset kukkivat todella runsaasti ja kliiviakin oli itsekseen kukkinut parvekkeella, kenenkään sitä näkemättä. Vain rippeet kertoivat asiasta.
Minulle on tulossa lisää tutkimuksia, odottelen aikoja niihin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Näin juuri. Marraskuussa on ilo huomata jonkun kukkivan vuoden pimeimmän ajan sydämessä.
VastaaPoistaPitää viljellä pieniä ilon aiheita, olla Pollyanna.
Poista