torstai 30. marraskuuta 2017

Varautumista

Ei oikein huvita kirjoittaa, kun ei voi sanoa, että kaikki hyvin ja paremmin. Moni käy kuitenkin katsomassa blogia, niin kirjoitetaan. Uskon, että sydän toimii aivan hyvin, mutta ei tämä muu olotila sydäntä helli.  Närästys ja pahoinvointi olivat eilisiltana niin pahana ettei koskaan. Kaurapuuro on melkein ainoa, jota pystyn syömään. Paino putoaa edelleen. Ja se niskakipukin heräsi taas. Eilen oli uusien sepelvaltimopotilaiden koulutusta neljä tuntia. Aivan hyödyllistä tietoa, mutta niskalleni kai liian pitkä aika kannatella päätä pystyssä. Tk- lääkäri on laittanut tutkimuksia niin, että joutuu jo väsyneellä päällä ponnistelemaan, kuinka ne kaikki varataan ja kuinka niihin valmistaudutaan ja missä paikassa ne tehdään. Ensi viikolla on kaksi vatsatutkimusta, ultra ja gastroskopia. On vaikea ymmärtää, miten nämä kaikki yhtä aikaa aktivoituivat. Kuuntelen rentoutusvideoita ja yritän vaikuttaa kehooni, mutta eipä se juuri toimi.
Yhtäkkiä huolestuin siitä, etten muista Torpan metsäveroilmoitukseen ensi vuoden puolella tarvittavia asioita enkä löytänyt yhtä paperia. Pää tuntui sekavalta. Yleensä minulla on veroasiat omassa kansiossaan tallessa. Nyt olen tilannut metsänhoitoyhdistyksestä tarvittavat tiedot. Joku muukin pystyisi melkein ilmoitukset tekemään, jos minä en pysty.

2 kommenttia:

  1. Annikki
    Kun joutuu potilaan ominaisuudessa pyörteeseen, missä tutkitaan ja odotellaan tuloksia ja selitystä mitä se sitten merkitsee, on onnellinen hän, joka pystyy pitämään päänsä viileänä. Minä sanon itselleni: huomenna on huomisen murheet, tänään en voi niille mitään - siispä lepään kaikesta ajattelemisesta ja odottamisesta. Toisinaan tämä asenne toimii hyvinkin, toisinaan huonommin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Ellinoora, sinulla on varmaan pitempi kokemus näistä kuin minulla.

      Poista