Minulla on täällä Torpalla monta kelloa, talon vanhoja ja mukana tuomiani. Vaihdoin eilen tupaan takaisin vanhan punttikellon, jonka isoisä on ostanut noin sata vuotta sitten. Muistan, että isoisä veti puntit ylös joka päivä enkä minä saanut siihen koskea. Tutkiessamme taloa enon jälkeen, löytyi kello osiin purettuna vintistä. Kelloseppä puhdisti ja kunnosti sen ja sanoi:-Nyt se käy taas sata vuotta. Korjaus maksoi 990 markkaa. Kello oli pitkään tuvassa, mutta siirrettiin riippumaan peräkamariin, kun se alkoi jätättää. Sen lyöntiääni järähtää niin että seinä tärähtää vintissäkin ja iskut ovat nopeat, kuin hätäiset. Kuinka pystyimme nukkumaan? Nyt se on taas vanhalla paikallaan, mutta yöksi pysäytän heilurin. Seinän kuva on tämä talo 100 vuotta sitten.
Toinen seinäkello, kerran kuussa vedettävä on ollut jo enoni käytössä pitkään. Sen sointiääni on kaunis, mutta olen jo viime kesänä alkanut pysäyttää senkin yöksi. Nyt se käy ja soi peräkamarissa. Kello tikittää jotenkin liian nopeasti. Vanhan kellon käyntiääni on verkkaisempi ja sopii paremmin tupaan. Kumpikaan kello ei käy ilman lyöntipuolta. Aikaa katson varsinaisesti uudemmista patterikelloista tai puhelimesta.
Kun vanha kello oli uusi, ei talossa tainnut olla muita kelloja, tai ehkä isoisällä oli taskukello, joka päivä vedettävä sekin. Aikatieto oli niiden varassa. Kellojen vetämistä ei voinut unohtaa.Millaista oli elämä, kun kelloja ei ollut ollenkaan? Satoja vuosia on kelloja kuitenkin ollut, monenlaisia, mutta oliko täällä metsäkylissä? Ajan tuntu oli varmasti toisenlainen, vuoden- ja päivänajan mukainen. Sitä on vaikea kuvitella.
Nuoriso ei tarvitse kelloja, kun on aina puhelin kädessä. Nuorempien kodeissa ei välttämättä näy seinäkelloa ollenkaan. Jostain kyllä luin, että rannekellot tulisivat taas muotiin.Aika on muuttunut digitaaliseksi.Jollakin lailla mittaamme ja säädämme päiviemme kulkua.
Ajattelin ajan kaarta, kun olin puhunut pitkän puhelun entisen työtoverin ja naapurin kanssa. Hänen miehensä hautajaiset olivat olleet juuri. Miehillämme oli ollut samanlainen kypsä valmius jättää tämä aika tyytyväisenä siihen, mitä oli elämältä saanut. Kello raksuttaa tätä hidasta ja uneliasta aikaani, muistista tulvii mieleen toisenlainen aika, voiman, täyteyden ja elämänjanon vimma.
Juttusi herättää eloon muistot lapsuuskodin seinäkellosta sointuvine puolen ja täyden lyönteineen. Oman kaupunkikotimme keittiön seinällä kaunis valkoinen häälahjaksi saatu kello on mitannut avioliittomme aikaa jo 47 vuotta. Se täytyy itse vetää parin viikon välein. Sen raksutus on miellyttävän hiljainen, lyöntimekanismi puuttuu. Kodissamme on toinenkin, moderni taulukello, joka toimii pattereilla ja on täysin äänetön. - Ajan merkitystä on tullut monesti mietittyä karanteenipäivien, viikkojen ja kuukausien jonossa. Mitä oikeastaan on aika, miten sen havaitsee vaikkapa kirjoittaessa rientävän joutuisaan, tai yöllä valvoessa laahustavan pitkiä minuutteja, jopa tunnin aamua kohti.
VastaaPoistaKuuntelin viime talvena luennon ajasta. Se oli meistä kaikista hyvin mielenkiintoinen ja päätä laajentava, vaikka emme mitään ymmärtäneetkään. Fyysikon mittareilla ajan kuluminen näkyy vain aineen liuetessa toiseen.
Poista