Kauan aikaa sitten edesmennyt Iida-tätini puhui kerran ystävänsä poismenon jälkeen, että kaikki ystävän kauniit pitsilakanat ja muut vastaavat oli kipattu kaatopaikalle. Lupasin pitää huolta hänen pitseistään. Minulla on nyt hänen pitkilakanansa tuvan verhoina. Tänään pääsin niin pitkälle, että kaikki alakerran ikkunat ja verhot on pesty, tänään oli tuvan vuoro. Hyvä tuoksu levisi tupaan ulkokuivauksen ja silityksen jälkeen. Kun vielä matotkin olivat olleet ulkona, tuli aivan launtaitunnelma. Täti virkkasi liinojen ja verhojen ja lakanapitsien lisäksi kalastajalangasta lukuisan määrän sängynpeittoja suvulle. Kun kaikki eivät ole niitä halunneet käyttää, minulle on kertynyt niitä viisi ja osa onkin käytössä. Eilen sain vielä virkatun keinutuolimaton, kun pyöräilin iäkkään ystäväni pihaan häntä tervehtimään.Hän kaivoi kirpputorille menossa olevasta kassista virkkaamansa maton. Että pitsiä on nyt monessa muodossa, ahkerien käsien työn arvostuksena. Itse en ole koskaan virkannut pitsiä.
MInä täällä vain puuhailen ja järjestelen pesääni. Maailma on jossain täynnä tapahtumia, tietoa ja tuskaa. Pitkään jo kävi Katri Kulmuni sääliksi, nuoren naisen elämä liian rankalla alasimella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti