Teippisuutari

Kirkot avautuivat tänään, se oli varmaan monelle mukaan päässeelle  juhlallinen kokemus. Radiokirkkoonkin välittyi hyvä tunnelma, kun oli vielä tuttuja ääniä lukemassa tekstejä ja laulamassa.
Jatkan juttua kellosta.  Olen ollut eilen kellomaakarina! Koetin perjantaina soittaa kellosepälle, mutta ei vastattu. Ihmettelin vanhan kellon hätäistä, käheää lyöntiä, kuin huutoa henkeä vetämättä. Ei se ennen ollut sellainen. Tutkin kellon ahdasta sisustaa taskulampun avulla. Löysin kielen, joka lyö lyönnit vieteriin. Saksenkärkien avulla sain pienen, paksun teipinpalan takertumaan kielen päähän. Lyönti pehmeni. Toinen ongelma oli, että lyönnit joutuivat puoli tuntia liian aikaisiksi, kun siirsin viisaria varomattomasti taaksepäin. Päättelin, että samalla lailla tekemällä kierroksen lähes ympäri voisin päästä oikeaan kohtaan. 23 kertaa siirsin minuuttiviisaria puolen tunnin taakse ja taas eteenpäin, jolloin se löi tunnit. Niin päästiin oikeaan kohtaan. Vielä koetin vähentää jätättämistä siirtämällä heilurissa olevaa laattaa ylöspäin, jotta heiluri liikkuisi nopeammin. Mustan teipininpalan avulla sain laattaa nostetuksi. Nyt kello lyö lähes oikein ja lyönnit muuttuivat jostain syystä myös tahdiltaan rauhallisiksi ja ääni on siedettävä. Teippisuutarin tervehdys! Saa nähdä, kauanko kello virityksiäni sietää, jotain kangertelua ilmenee. On kuitenkin hauskaa perehtyä johonkin, mitä ei ole ennen katsonutkaan.

Antaako olla vai ei? Vanha talouspiha, ei nurmikko?