Muutakin kuin suru

Lauantai-iltana kuuntelin Alfa-teeveestä ihanaa romanttisen venäläisen ja suomalaisen musiikin konserttia vuodelta 2017. Venäläinen huipputaiteilijoiden esittämä musiikki on minulle viihdettä parhaimmillaan. Suomalaisetkin esiintyivät hienosti.  Diandra esitti aivan ihanasti Chydeniuksen Laulun kuolleesta rakastetusta.
"Tuota miestä rakastin niin, hänen suutaan, hänen silmiään, hänen käsiään, hänen sydäntään. On suru jäänyt vain, on suru jäänyt vain".
Istuin, kuuntelin, katsoin ulos vihreyteen ja omenapuuhun,joita hänkin niin ihasteli. Tunsin, että minulle on jäänyt muutakin kuin suru. On muodostunut sydämen aarre, elämän lahja, jota en ansainnut. Hänen koko elämänsä kaari piirtyy selvemmin esiin ja kiteytyy, kuva lapsuudesta ikäihmiseksi, vanhus hän ei vielä ollut ja sitä hän ei halunnut kokeakaan.
Erityisesti esiin nousee tuntu hänestä nuorena miehenä. Elinvoima, itseluottamus ja rohkeus, taito ja viisaus, vapaakirkollisen taustan antama syvällisyys sekä halu vaikuttaa tärkeiksi kokemiinsa asioihin olivat tasoa, jota kaikilla ei koskaan ole. Aina joskus katson yle-arkistosta hänen haastatteluaan vuodelta 1968, Jyväskylän yliopiston mielenosoitusten ajalta. Tämän kaiken näkeminen himmeni ruuhkavuosien arjen uupumuksessa, mutta eläkepäivien onnelliset seitsemän vuotta kruunasivat tarinamme. Nyt huomaan elämässämme erilaisia seitsenvuotiskausia, joihin en ole aiemmin kiinnittänyt huomiota.
Jäljellä on muutakin kuin suru, en jäänyt tyhjäksi.

***
Luin taas kerran kestosuosikkini, Terttu Tupalan pienen kirjan " Yhdeksänkymmentä päivää". Luen sen joka kesä vintin suosikkihyllystä. Joka lukukerta on erilainen. Ensimmäisellä kerralla ahmin saadakseni selvän, mitä hänelle oli tapahtunut, toisella kerralla, mitä kaikkea hän teki, sitten mitä luki ja mietti. Nyt näin pieniä syvällisiä ajatuksia ja toipumisprosessin yksityiskohtia. Haluaisin kiittää häntä kirjasta. Wikipedian mukaan hän on 95-vuotias. Yhteystietoja ei löydy, kuten ei aikaisempinakaan vuosina. Jotenkin kirjan elämä on ollut mukana minun toipumisissani.