Hyvää juhannusta!

Kukin viettää juhannustakin tavallaan. Mitä minä keksinkään, ikävään...Tultuani kaupasta menin hakemaan pari vuotta levossa olleen niittotrimmerin navetasta, sain sen käyntiin  ja aloin raivata esiin vanhan kivinavetan kupeita. Rauniotarhaprojekti, johon innostuimme vuonna 2013, on ollut myös hylättynä muutaman vuoden. Alue kasvoi tiheätä heinää, koiranputkea, voikukkaa. Aluksi oli pilvistä, mutta pian aurinko alkoi porottaa ja kimalaiset iskeä niskaan.  Maapohja on epätasaista entistä navetan ja myöhemmin tunkion tai puukasan pohjaa ja epätasaisuuden takia ruohonleikkurilla ajelu on minulta jäänyt. Niittotrimneri puree kyllä korkeahkoonkin  kasvustoon, mutta aika raskasta se oli helteessä. Jouduin työntelemään sitä enemmän kuin aioin, koska en saa konetta sammumaan
ennenkuin bensa loppuu.


Hiki kirveli silmissä. Haravoidessa muistuivat entiset heinäpellot mieleen. Tänään ei tarvitakaan saunaa, suihku oli virvoittava.

Kivinavetta on rakennettu on rakennettu noin 160 vuotta sitten ja jäänyt käytöstä sata vuotta sitten, kun uusi kivinavetta valmistui. Kaksi ikkuna-aukkoa näkyy vielä. Pitää nyt jatkossa jollakin pelillä leikata tätä maapohjaa, kun tällaisen juhannusurakan tein. Esiin pääsivät nyt paremmin istuttelemanisyreeni, ruusut, tatar, itsestään nousseet viinimarja, pihlaja, mänty.On merkillistä, miten puut pystyvät kasvamaan kivimuurin läpi ja sen raoissa.  Istuttamani syreenimajan syreenit olin kaivanut pois. Kivimuurit ovat minusta kauniita, varsinkin tärkeä tämä isoisän ja poikansa kokoama.