Kotiin lähetettiin seuraavana päivänä. Illalla tuli jokin kumma kohtaus, että verenpaine nousi yhtäkkiä hyvin korkealle ja aloin täristä kauttaaltaan. Tytär soitti ambulanssin ja vietin levottoman yön poliklinikalla. Ei siitä muuta selvinnyt kuin alkava tulehdus. Ei näy vaurioita sydänlihaksessa. Ehkä se oli elimistön viivästynyt sokkireaktio tilanteeseen. Olen tietoisessa olossani ottanut tämän hyvin rauhallisesti. Kyllä minä jo voisin omasta puolestani lähteä Sepon perään, se ei pelottanut yhtään, mutta en ketään rakkaistani millään jättäisi.
Se "kiinni ottaminen" oli siis sydämen hapenpuutetta pienessäkin rasituksessa. Äkkiä se kehittyi, kun syyskuussakaan en tuntenut mitään oireita, vähän hengästymistä. Muita riskitekijöitä minulla ei oikeastaan ole kuin runsas sukurasitus isän puolelta. Nyt vähän lepäillään ja sitten aletaan liikkua. Tulee kai uusi identiteetti sydänpotilaana, jos alan kulkea sydänyhdistysten tilaisuuksissa. Perusterveenä sain kuitenkin olla 72 vuotta.
Katselin keskussairaalan toimintaa yöllä ja päivällä. On se aikamoinen muurahaispesä, kuhisee yöt ja päivät. Ihailin sairaanhoitajien ja lääkärien taitoja ja ystävällisyyttä. Hienoa, että heitä on, jotka jaksavat kolmivuorotyössä.
Tytär jäi täksikin yöksi seurakseni. Näin pian toteutui se, miksi tänne muutin.
'Otti se kiinni', niin kuin sanoit. Dramaattisiakin käänteitä mahtuu elämään. Olipa hyvä, että toimivat heti, kun tilanne selvisi. Pelastuit jossakin lähitulevaisuudessa yllättävältä sydänbreikiltä, joka olisi voinut olla kohtalokas.
VastaaPoistaKaupunkiasuminen mahdollistaa nopean avun saamisen, jos elimistö 'ottaa kiinni'. Ota rauhallisesti, niinkin on sanottu, ettei mitään tapahdu Taivaallisen tietämättä. Olet turvassa.
Kumma vaihe tässä tuli, kun samaan syssyyn uusi pari muutakin vanhaa vaivaa, kuten vuodenvaihteen 2015 ankara niskakipu. Reseptilääkkeitä on yhtäkkiä iso kasa. On kuin eri ihminen kuin kesän terve puuhailija ja pyöräilijä. Kaipa tämä tästä taas taittuu. Sairastavat osaavat arvostaa terveyttä kaikkein parhaiten.
PoistaJos jotakin tässä elämässä on oppinut, niin se on sen arvaamattomuus!!
VastaaPoistaTässä sen itsekin juuri kokeneena on vähän suorastaan hukassa.
Voimia sinulle uuden identiteetin oppimiseen. Se ei aina ole pohojalaaselle heleppua, kun sisulla ei enää mennäkään😁, vaan pitää ottaa sairaus huomioon!!
Nyt kyllä olen onnellinen, että olet Tainan lähellä mummanpesässä, etkä yksin Lapualla!!💕
Kiitos ajatuksistasi! En kyllä aikonut ainakaan kymmeneen vuoteen siirtyä ottavalle puolelle, mutta ei saanut valita. Näin ne murrosikäisten äidin ruuhkavuodet tiivistyvät. Kai tämä tästä tasoittuu, toivotaan. Olen kiitollinen hyvästä avusta ja tuesta.
Poista