Harjurinteillä

ÄOli upeata nostaa aamulla kahdeksan maissa pää tyynystä ja nähdä hohtava aamurusko vuoren kaaren takaa. Valo voittaa tänäkin vuonna!


Eilen tuli kaunis päivä, kun maitosumu hälveni iltapäivällä. Oli melkein kuin entisajan maaliskuussa. Lähdin katselemaan harjumaastoa. Pakko oli todeta lopullisesti, että hiihtohaave on jätettävä näillä mäkisillä laduilla. Ylöspäin en pääse ja alaspäin en uskalla. Mäet eivät ole jyrkkiä, mutta pitkiä. Jostain pitäisi löytyä tasaisempaa maastoa, "peltua" pohjalaiselle! Sama mäkiongelma koskee lempiharrastustani pyöräilyä lähimaisemissa. Mutta rinteiltä löytyi katujen ja latujen välistä runsaasti risteileviä, tallattuja polkuja. Hyvä siellä on kapuilla isojen mäntyjen alla. Korkeammalla on ihan oikeata luontometsää. Minnekähän ne kaikki hiljaiset polut vievät?Pitänee taas kaivaa sauvat esiin ja kokeilla, kestääkö olkapää, kun on pehmeä maasto.

Maisemia on, kun vain olisi parempi kamera!