maanantai 23. tammikuuta 2017

Käsityön ylistys

Käsillä tehtävä työ, pieni ja vaatimatonkin, on harrastajansa mukana monenlaisessa elämäntilanteessa. Jos on levoton, yksinkertainen käsillä tehtävä tuttu liike rauhoittaa. Neuloessa, tai kutoessa kuten olen tottunut sanomaan,  voi muistella viimeaikaisia tapahtumia ja hymähdellä lapsenlapsen hupaisille puuhille. Yksinkertaisen sukan kanssa onnistuu tulevien menojen tai ruokaostosten suunnittelu tai television katsominen, Vaativampien seuraksi sopii radio tai äänikirja. Uuden mallin opettelu on aivojumppaa. Mutkikkaampi malli vaatii keskittymistä. Joskus olen niin hajapäinen, että ajatus karkailee ja unohdan vähän väliä, mikä kerros on menossa.  Jos ei ole mitään muuta tekemistä tai ei huvita mikään muu, on hyvä että on lankoja varalla. Kun alku on luotu, syntyy myös tavoite; saada valmiiksi. Junassa matka sujuu joutuisasti, jos välillä ottaa käsityön esiin. Kun on kotiutunut jostain, istuu tuoliinsa ja ottaa kutimensa, on kotona pesässään taas.
Nämä lähtivät jo sairaalle ystävälle.

Ennen neulominen oli välttämätöntä, kun kaupasta ei neuleita tai yleensäkään vaatteita saanut. Isoäitini kutoi kävellessäänkin, äitini yösydännä kutoi villaisia alushameita ja pitkiä sukkia. Langan saaminen villasta kerälle oli luku sinänsä. Nyt ruokakaupassakin voi ihailla lankakerien kauniita värejä.

Kun kutoo jollekin tietylle ihmiselle jotain, ajattelee samalla häntä. Lahjaan kutoutuu paljon hyvän toivottamista ja saaja tuntee sen, ainakin minä. Suomalaiset kutovat pakolaisillekin aikaa vieviä sukkia, mitä joku kolumnisti päivitteli. Jotkut ovat erinomaisen taitavia tekemään lukuisia lankoja vaativia kirjoneuleita tai muutoin vaativia ja isotöisiä käsitöitä. Minä olen pitkään tyytynyt perussukkiin, lapasiin, kaulahuiveihin ja joskus myssyihin.Tiedän, että taiturin silmin ne ovat puutteellisia esityksiä. Perhekunta ottaa niitä kuitenkin mielellään vastaan. Pieninkin sanoo: tossu ja vetää jalkaansa.

Blogin lukija oli innostunut Olgasukista, kun laitoin kuvan saamistani sukista. Hän antoi puolestaan vinkin Aililapasista. Nyt aloitin niiden teon. Ei sekään ole vaikea malli, kun vain keskittyy neljään eri kerrokseen.
Ensimmäistä Aililapasta pukkaa mallin mukaan

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti