Suru

Suru on syvemmällä kuin luulin. Päiviä on monenlaisia. On muita ajatuksia, miettimisiä, tekemisiä. Äkkiä jonain iltana, vaikka olisi mieluisia vieraita tulossa ja rakkaita ihmisiä pian tapaamassa, nousee syvältä rinnasta kasvoille, suupieliin ja silmiin murhe, yksin jäämisen autius. Joskus kirjoitin tässä hiljaisessa asunnossa ennakointia, millaista olisi, jos kukaan ei olisi tulossakaan, siis oma ihminen, juuri hän. Aavistus oli, mutta silloin sain kirjoittaa: Mutta vielä ei ole se aika. Nyt on.