Ajatustensa jakaminen blogissa tulee useimmin mieleen surullisena kuin hyvillä mielin. Eilen oli niin hyvä päivä, että tuli mieleen kuvata sellaista päivää.
Hitaat aamut ovat edelleen elämän luksusta. Aamukahvin jälkeen luen iPadilta sängyssä Hesarin ja Lapuan Sanomien näköislehteä ja selailen Facebookia ja muita lehtiä. Paperilehtiä olisi mukava lukea, kun posti tuodaan luukusta eteisen lattialle, mutta olen niin paljon muualla, ettei se ole järkevää. Otin kyllä nyt vastaan Keskisuomalaisen kahden viikon ilmaistarjouksen muuttajille. Siitä ajasta olen kuitenkin poissa viisi päivää. Nyt olen liki kaksi tuntia lojunut sängyssä, kun aloin kirjoittaa tätäkin sängyssä selälläni. Aurinko nousi aamuruskosta näkyviin vuorten takaa.
Kävin eilen kampaajalla, laitettiin raitoja ja kampaaja halusi laittaa minulle lopuksi kiharakampauksen. Tämä uusi kampaaja sanoi, että minulla on paljon kahden sentin uutta hiusta. Lapuan vakikampaaja oli sanonut hiusteni kovasti ohentuneen suruaikana ja siksi aloin syödä "hiuspillereitä". Nyt näkyi siis tulosta. Terveisiä Sirpalle!
Tytär ja tyttärensä tarvitsevat uusia juhlavaatteita ja avustin niiden hankinnassa. Oli kiva löytää edullisesti sopivat vaatteet. Itse menen vanhalla harvoin käytetyllä, mutta etsin itselleni pari puseroa 70% :n alennusmyynnistä. Vähemmän hauskaa oli nähdä itsensä sovituskopin realistisessa peilimaailmassa. Moneen vuoteen en ole sellaisessa käynytkään, kun kirppiksellämme ei sellaista ollut. Tuli mieleen, että minun pitäisi enemmän pitää huolta ulkonäöstäni ja ostaa myös vähän lisää vaatteita, vaikka se onkin minulle vastahakoista. Housujen osto on sitä erityisesti. Siihen pitää alkaa kerätä voimia. Vai alkaisinko käyttää hameita?
Illalla etsin bussireitin Kuokkalan kirkkoon. Siellä kauniissa puusalissa rehtori Jukka Hautala puhui Siionin virsien uudistamisen teologiasta ja teetti vähän ryhmätyötäkin. Komeasti soljui körttivirsi täälläkin. Iltavirreksi veisattiin Maat metsät hiljenneinä. Siihen on palautettu luontoteemaa korostamaan säkeistö:
On kukka nupussansa,
Ja lintu laulultansa
Jo yöksi uinahtaa.
Hiljentyy luomakunta.
Luojaltaan pyytää unta
myös ihmismieli rauhaisaa.
Hupaisaa oli, että me kolme bussipysäkille kirkosta tullutta naista olimme Lapualta lähtöisin!
Pysäkeillä tuli kylmä ja oli hyvä päästä sisälle lämpimään talvipesään ja laittaa heti teevesi tulemaan. Tämä tuntui hyvältä päivältä.
Eikö vain, että hyvien hetkien - tai päivien - kirjaaminen on yhtä tärkeää kuin surullisten. Päiväkirjankin maailma on siksi hiukan vääristynyt,kun siihen tulee usein purettua juuri pahaa mieltään. Senkin purkaminen on tärkeää, mutta ei pelkästään. Talteen kirjattu hyvä päivä palauttaa myöhemminkin luettuna muistiin sen, mistä hyvää oloa tulee.
VastaaPoistaVaatteista. Olen pannut merkille, että nykyään Suomessa naiset pukeutuvat usein joko farkkuihin, tai muihin housuasuihin. Minun tapauksessani se nyt johtuu siitä, että kenkkukoipi tykkää lämpimästä, mutta mieluimmin pitäisin kaunista mekkoa muulloinkin kuin kesällä. Housuasu toki on käytännöllinenkin katuasuna, mutta konsertteihin ja semmoisiin mielellään menen hameessa.
On tuntunut mukavalta, että olen saanut useamman yhteydenoton, joissa ilmaistiin iloa siitä, että minulla oli valoisampaa kerrottavaa. Huomion kiinnittäminen hyvään helpottaa itseä ja muita.
VastaaPoista